Viikonlopun viettoa

Perjantaina töiden jälkeen lähdin Finnish Councilin järjestämään tapaamiseen suomalaisille yrityksille, jotka toimivat Kiinassa. Eksymisen jälkeen minut neuvottiin ko ravintolan vanhaan osoitteeseen, ja seisoin aika harmissani suljetun ravintolan oven edessä. Nimi mätsäsi, ja jopa siniristilippu- tarra ovessa. Mutta pimeää oli. Soitin Jonnalle, jonka ystävä Aurora antoikin sitten puhelimitse ohjeet kuinka löytää oikeaan paikkaan. Perille päästyäni pääsin nauttimaan hienosta buffetista, josta löytyi perunasalaattia, vihersalaattia, lihapullia, kylmäsavulohta, nauravia nakkeja, kinkkukiusausta ja taisipa olla vielä perunamuusiakin. Juomana oli Tsingtao- olutta. Jälkkäriksi tarjoiltiin shottilaseista hyvin ruotsinlaivamaista suklaamoussea. Jee.
Gourmeet nautittiin pahvilautasilta ja muovivälinein tietty. Tajusin syöväni kolmeen viikkoon ensimmäistä kertaa veitsellä ja haarukalla! 

Olimme varanneet lauantai- aamuksi opastetun risteily/kävelyretken Kesäpalatsiin, joten puolenyön jälkeen oli järkevintä lähteä kotia kohti. Onneksi lähdin kotiin enkä jatkoille Pekingin korkeimman rakennuksen baariin, jonne houkuteltiin kyllä kovasti.

China World, 82 kerrosta

Aamulla kun kello soi, olin niin väsynyt että melkein meinasin jäädä sänkyyn. No onneksi sain itseni ylös, sillä päivä oli sen arvoinen.
Otin taksin yhdeksän aikaan, koska olin sopinut tulevani suoraan lähtöpaikalle, josta jokiristeilijä starttaa. Paikka on luoteis- Pekingissä. Matkaan meni noin 30 minuuttia. Hinta oli 28 RMB, vaikka matkan pituudesta olisin kuvittellut hinnan olevan paljon enemmän.

Jonna ilmestyikin ihan kohta oppaan kera paikalle. Istuskeltiin hetki ja ihmeteltiin paikalla kasvavia kaksiosaisia kurpitsoja tai mitä lie. Sitten veneemme jo saapuikin satamaan. 

 Hyppäsimme kyytiin ja tasan klo 10 vene lähti laiturista. Jonna huomasi että oppaamme ja kolme muuta ryhmämme jäsentä olivat jääneet rannalle. Lopulta asia selviteltiin puhelimitse niin, etä he tulevat autolla seuraavalle risteilijän pysähdyspaikalle. Koko laiva oli täynnä kiinalaisia, ja paikallisopas kertoi vakuuttavasti kovaäänisiin mitä missäkin on ja varmasti myös paikan historiasta. Nopeesti se puhui. Ja isolla äänellä.

Sitten pysähdyimme ja siellähän se oppaamme ja kolme muuta seurueen jäsentä olivatkin laiturilla odottamassa! Joka oli ihan kiva asia, koska oppaamme puhui hyvää englantia. Hän kertoi kivoja tarinoita ja yksityiskohtia Kesäpalatsin alueesta. Aidosti mielenkiintoista ja viihdyttävää.Kehoitti myös katsomaan elokuvan Last Emperor, jota en ole koskaan nähnyt. Toivottavasti se löytyy täältä jostain alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Mahjongin pelaajia. Jokaisessa pelissä on pieni rahapanos mukana.

Kävelimme puistossa, joka on kaikille avoin alue, toisin kuin itse varsinainen Kesäpalatsin alue, jonne on pääsymaksu. Puistossa pääsi näkemään mahjongin peluuta, korttipelejä, voimistelua, taijitä, paritanssia, yhteislaulua, huilujen ja rumpujen soitantaa ja ties mitä.

Herra punaisessa paidassa oli taijissa kaikkein taitavin - ilmeisesti jokunen harjoitustunti takana.

Sitten oli vuorossa soittajia, joiden puhaltimet on tehty niistä puussa roikkuvista hedelmistä, jonka nimi ei oikein koskaan selvinnyt. Nuotit eivät ole nuotteja, vaan monimutkaisia numerosarjoja.

Kuulemma useissa Pekingin puistoissa on ilmaisia jalkahierontapisteitä - huom ilmaisia, korosti opas! Kengät pois, ja sitten tassuttelemaan joko sukkasilleen tai avojalon pienien kivien päälle. Yleensä ympyrässä on kohtia eri tasoille: aloittelijoista supermasokisteihin. Päivittäin kuulemma pitäisi kivillä tassutella, niin saisi jalkojen kautta myös sisäelinhieronnan akupisteiden kautta. Ja ilmaiseksi!

Puistossa jumpattiin ja venyteltiin. Minä en saanut sormia edes puoleenväliin säärtä, kun nostin jalkaterät reunan päälle kuten tämä herra.

Sitten itse kesäpalatsia kohden. Ilma oli kuuma, mutta saasteinen, joten kaikki kuvat näyttävät vähän sumeilta.

Kuvassa pronssinen härkä, joka oli vuodelta 1755. Härkä tyynnyttelee järveä estäen sitä tulvimasta.
Seuraavana 17 kaaren silta, joka yhdistää pienen saaren mantereeseen. Sillan päällä oli satoja leijonapatsaita, jotka ovat kuulemma kaikki erilaisia.

Hirmuhallitsijatar Cixie telkesi vastustajansa kotiarestiin yli 10 vuodeksi, ja varjohallitsi viimeisten keisarien ajanjaksot. Kaikki räystäät oli uskomattoman upeasti koristeltu jokainen erilaisilla maalauksilla.

Pitkäikäisyyden mäellä on kahdeksankulmainen Buddhan tuoksun torni.

Marmorista tehty laiva.

Kävimme Jonnan kanssa syömässä italialaisessa ravintolassa illalla, ja kylläpäs se maistui!
Jonna esitteli mulle omaa asuinseutuaan, jonka lähellä on ostoskeskus ja ravintolakeskittymä nimeltä The Place.

Sunnuntaina nukuin pitkään, ja sitten iltapäivällä menin työkaverini Janen kanssa Hummingbird- kauneushoitolaan, koska Janella oli sinne alennuskuponki :-) Otin hieronnan laventeriöljyllä, jalkahoidon ja manikyyrin. Oi ihanuutta, joka maksoi 360 RMB, eli noin 47 euroa.