Fillarin parkkeerasin perjantaina hotellikompleksin takana olevan poliisiaseman lähistölle, ajattelin että se on kohtuullisen varma paikka. Siellähän se Forever minua odotteli.
Reitti oli 10,5 kilometriä lehden ohjeen mukaan, ja käytin siihen reilut 3 tuntia. Eksyin kyllä niin lahjakkaasti, että varmasti matka oli ainakin 15 km, ja että reitin alkuun ja loppuun oli matkaa ainakin 2 km suuntaansa. Asuinpaikastani luoteeseen on kolmen tekojärven alue, jonne reitti ohjeisti Hutongien kautta. Hutongit ovat pieniä asuinalueita, kapeilla kujilla, jotka ovat alunperin muodostuneet yhteisön yhteisen kaivon ympärille.
Keli näytti ikkunasta viileälle, auringonpaistetta ei näkynyt ollenkaan. Väärässäpä olin, lämpöä oli varmaan 30 astetta ja hiki valui.
Pysähdyin lounaalle Di´anmen Dong Daijien varrella olevaan nuudelibaariin. Ruoka oli hyvää, ja maksoi 27 RMB:tä , eli noin 3,5 euroa. Fillaroin hieman harhaan, ja eksyin hutongeihin. Ei se mitään, päädyin kadulle jossa oli vierivieressä kojuja, jossa myytiin ties mitä syötävää. Ihmisiä oli todellakin tungokseen asti. Markkinameininki käsitti myös paljon polkupyörärikshoja, joiden kuskit tyrkyttivät kyytejään kaikille, mys minulle, vaikka talutin fillaria. Pudistin päätäni ja osoitin fillaria, silti minun olisi pitänyt ostaa rikshakyyti :-) Fillaroin pois kaaoksesta kadulle, jonka nimi on Liyun Jie, joka tarkoittaa jättipajujen varjoisaa katua. Nimensä mukaisesti isot pajut muodostavat kadulle katon.
Tekojärvillä oli paljon polkuveneitä, jotka näyttivät olevan suuressa suosiossa. Järven reunoilla oli kylttejä, jossa kiellettiin roskaaminen ja uiminen ja kalastaminen. Kaikkea tuota harrastettiin surutta. Eräässä kohtaa järveä oli monikymmenpäinen herraseurue uimassa, peseytymässä ja viettämässä aikaa.
Illalla olin menossa Jonnan kanssa katsomaan elokuvaa Shanghai Panic, jonka esitys piti olla pohjoisessa, pienessä Hutongissa nimeltä Shique, Cultural Yard- keskuksessa. Pääsimme paikalle suuremmin eksymättä, mutta esitys olikin peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Jäimme juttelemaan herttaisen Sarahin kanssa, joka kertoi että keskuksessa on myös kiinan kielen alkeiskursseja. Harkitsen.
Päätimme lähteä Wanglifung - ostoskadulle käymään International Book Storessa, jonka jälkeen menimme syömään Sichuanilaiseen ravintolaan. Hyvää oli. Erityisesti kurttuiset sienet kastikkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti