Liikenteestä ja hinnoista

Tänään on aivan karmea saastesumu. Toimiston ikkunoista näkee nippanappa vastapäisen rakennuksen. Ilmansaastelukema on huikea 281, joka on korkein täällä ollessani. Silmiä kirveltää ja nenä on aivan kuiva. https://twitter.com/BeijingAir

No mutta siitä liikenteestä ja näistä hinnoista. 
Halpaahan tämä eläminen on kun tekee valintoja. Ja paikalliset rakastavat halvimman hinnan löytämistä ja tinkimistä ja group-on kupongeilla ryhmäalennuksien saamista. Jos matkaa Kiinan muurille ei lasketa, niin suurin kuluttamani raha kolmen viikon aikana oli eilen supermarkettiin, kun ostin ruokatarvikkeita ja pyykinpesuainetta ja dödöä ja keittiörätin ja . Ja laatikollisen, eli 15 tölkkiä PepsiMaxia. :-D  Tämän ostoskassillisen hinta oli 220 RMB, eli 28 euroa.

Liikenne on aika uskomaton kaaos, joka silti toimii.

Taksit

Taksit on sinisiä, purppuranpunaisia, vihreitä tai ruskeita, mutta niissä on kaikissa leveä keltainen raita keskellä ja kyltti katolla. Ja tympeä kuski, joka useimmiten tuoksuu vahvasti valkosipulilta.
Asuinpaikaltani töihin taksi maksaa aamuruuhkassa noin 25 RMB (3,3 €) ja illalla kuuden jälkeen noin 20 RMB (2,6 €)

Mutta illalla olen ollut vaikeuksissa päästä takaisin kämpille taksilla, koska taksikuskit pysähtyvät kohdalleni, menen kyytiin ja annan osoitteen paperilla. Kuski katsoo lappua, murahtaa ja sanoo että ei käy. Sitten avataan jo ovea ja kehoitetaan poistumaan taksista. Kyselin syytä tähän työkavereiltani, ja vastaus oli se, että taksikuskit lopettelevat vuoroaan usein klo 21 -23 välillä, ja haluavat yleensä viimeisen kyydin kohti omaa kotiaan, eivätkä kohti keskustan turistialueita, jossa minä asun. He myös pelkäävät että ydinkeskustassa on liikaa ruuhkaa ja että he jäävät sinne jumiin tunneiksi. Jos osaisi kiinaa, tuossa vaiheessa pitäisi uhkailla tekevänsä valituksen taksikeskukseen ja vaatisi nähtäväkseen kuskin taksilisenssiä ja ottaa siitä nimi ja numero ylös. No, minä en osaa, niin mut heitetään sitten ulos taksista. Kiroilu suomeksikaan ei auta.

Yksityisautot saattavat turistin nähdessään pysähtyä ja tarjota kyytiä, mutta näihin ei pidä mennä kyytiin. Väkivaltaa ei kaiketi tarvitse pelätä, mutta perillä lasku voi olla kymmenkertainen.

Turistialueilla on sitten polkupyörärikshaa, koppimopoa ja ties mitä, jotka ovat lähestulkoon aina kalliimpia kuin ns oikeat taksit.

Metrosta

Metro kulkee noin 2-3 minuutin välein, ja aamuruuhkassa varmaan vielä useamminkin. Metroon on yleensä 4 sisäänkäyntiä, jotka on merkattu A, B, C ja D. Oman logiikkani mukaan olen päätellyt, että A exit/entry on luoteessa, B koilisessa, C kaakossa ja D lounaassa. Peking on hyvin pitkälti ruutukaavamainen , eli kadut ja tiet kulkevat pohjois-etelä ja länsi-itä suunnassa.
Metrossa on ruuhkaa, varsinkin aamuisin klo 7-10 ja iltapäivisin klo 17-19 välillä. Aamuruuhkassa asemilla on keltapaitaisia tätejä, jotka survovat viimeiset ihmiset sisään metrovaunuun. Epämiellyttävää olla aidosti ihan sillit purkissa.
Mun metromatka töihin kestää noin 5 minuuttia, mutta kävelymatkat metrotunneleihin ja -tunneleissa kestää varmaan 10 minuuttia.
Metrokortti maksoi 20 RMB, (noin 2,5 euroa) jonka saa kaiketi takaisin kun kortin palauttaa. En ole aivan varma.
Kortille voi ladata rahaa, ja metromatka maksaa 2 RMB, eli noin 25 senttiä.
Metroverkosto on laaja, ja se kasvaa koko ajan. Lentokentällekin pääsee jo metrolla. Metroasemat ovat todella siistejä, eikä missään näy roskia. Joka kerta metroon mennessä täytyy laittaa laukku/t  läpivalaisulaitteeseen. Eilen kun tulin supermarketista, josta olin ostanut ruokatarvikkeiden lisäksi ladyshaverin ja deodoranttia, alkoi tarkatuspisteessä jättimäinen älämölö! Tällä naisella on teräase ja tulenarkaa aerosolia sen kauppakassissa! Järkyttävää! Kutsukaa lisävoimia!
No piti kyllä tosiaankin keskustella aiheesta, minä tietty yritin englanniksi ja herrat kiinaksi. Olin todellakin aivan rättipoikki ja halusin vaan kotiin, ja olin varmaan niin ressukan näköinen että tilanne ratkaistiin lopulta sillä että teräase ja aerosoli siirrettiin muovikassista mun käsilaukkuun ja pääsin lähtemään metroon. Kiittelin vuolaasti: xie xie, xie xie ja hymyilin päälle. Toivottavasti ei ollut salaatinlehteä etuhampaissa.

Busseista

Olen ollut täällä kohta kolme viikkoa ja ajanut bussilla ja metrolla kaksi viikkoa. Eilen pääsin ensimmäistä kertaa istumaan bussissa, kun lähdin töistä vasta klo 19:30. Kanssamatkustajia riittää kyllä joka välineeseen.
Ilman työkavereiden ohjeita en olisi osannut käyttää bussia, mutta nyt sekin jo sujuu. Bussimatkan voi maksaa samalla metrokortilla, mutta hinta on toinen: 0,40 RMB per matka, elikkäs noin 5 senttiä. Halapaa ku saippua!
Hienommat bussit, joissa voi olla kaksi kerrosta ja jopa ilmastointi, maksavat tuplasti, eli 0,80 RMB = 10 senttiä. Mun matkan varrella ei vaan näitä hienoja busseja ole.
Bussipysäkillä on aamulla taas keltapaitainen ja keltalippispäinen täti, joka nostaa lipun pystyyn bussille juuri siihen kohtaan, mihin pitää pysähtyä. Toinen keltapaitainen opastaa ihmisiä jonottamaan juuri oikeassa kohdassa. Ns tavallisiin busseihin mennään sisälle etuovesta, mutta isoihin nivelbusseihin mennään sisälle keskeltä ja keskioven vieressä on rouva, joka pajattaa ahkerasti koko ajan bussin kovaääniseen jotakin. Kertoo varmaan säätiedotuksen ja seuraavan pysäkin ja että mitä eilisillan telkkariohjelmissa tapahtui.
Busseissa pitää aina antaa istumapaikka itseään vanhemmalle ja niille joilla on lapsi sylissä tai niille jotka käyttävät keppiä tai jotka ovat raskaana.

Kännyköistä

Jokaisella, siis aivan oikeasti jokaisella yli 10-vuotiaalla on kännykkä. Ja sitä räpelletään koko ajan. Ainakin liikennevälineissä. Pelataan pelejä, katsotaan telkkariohjelmia ja tekstiviestitellään. Ja PUHUTAAN. Isoon ääneen. Puhelinetiketti lienee vain suomalainen asia. Ravintoloissa puhutaan puhelimeen. Vessakopissa puhutaan puhelimeen. Joka paikassa puhutaan puhelimeen. Laskin metrovaunussa, että näin lähistölläni 42 ihmisen kädet, joista 38 jotenkin käytti puhelintaan. Loput ihmiset nukkuivat.

Tälläkin kaverilla oli kännykkä. Mutta myös kultahammas.

Wikipedia kertoo että Kiinassa on maailman eniten kännyköitä :
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_number_of_mobile_phones_in_use




Tuossa wikipedian artikkelissa on mielenkiintoista että Montenegrossa, joka on sijalla 66, on asukkaita 672 000 ja maassa on lähes tuplasti kännyköitä? Miksi? Onko montenegrossa tarvetta soittaa puheluita toisella kädellä ja pelata matopeliä toisella? Vaatii keskittymiskykyä puhua kahteen puhelimeen yhtäaikaa. Vai tuleeko Montenegrossa puhelinliittymän päälle aina uusi kännykkä ja kesämökki?

ja toinen lähde sanoo että Kiinan kännykkäpenetraatio ylittää 100 prosenttia hetkellä millä hyvänsä.
http://micgadget.com/25918/china-cell-phone-penetration-rate-will-surpass-100-percent/