Water Cube vesipuisto

Lauantaina oli töitä, ja sitten menin duunipaikan alakerran kynsisalonkiin, jossa hyvin tehty manikyyri maksoi 58 RMBtä, eli noin 7,5 euroa. Menen toistekin, oli hyvä ja halpa. Sitten fillaroin Jonnan kanssa treffeille, syötiin salaatit ja juotiin kuoharia sen kunniaksi, että mulla on viikon loma ja Jonna, me lähdetään katsomaan pandoja ja että Jonnan kontti oli vihdoin saapunut.

Nukuin pitkään ja söin aamiaiseksi hapankorppuja. Ihanaa! Olen aiemmin miettinyt että miten kliseistä se onkaan kun ei-kotimaassa olevat ihmiset haikailevat ruisleivän ja jenkkipurkan ja oltermannin perään. Maassa maan tavalla, olen toitottanut itselleni. Ja kun näin paketin hapankorppuja paikallisessa marketissa, ostin niitä välittömästi. Kaksi pakettia. Ja miten onnellinen olenkaan rouskuttaessani niitä. Pienet asiat ne saavat ihmisen tyytyväiseksi :-)

Tänään sunnuntaina kävin sitten vähän fillaroimassa. Sunshinen penkki on kova kuin Siperian talvi, mutta sinnillä mennään. Bicycle Beijing- lehdessä on valmiita pyöräilyreittejä, ja päätin lähteä pohjoiseen, kohti 2008 vuoden olympialaisaluetta. Vesiurheilukeskus Water Cube ja sen  viereinen stadion Bird´s Nest, sekä matkan varrelle osuvia muita kohteita. Valmiin reitin pituus oli 16 km, eli sinne ja takaisin, yhteensä 32 km.

Vesipuisto oli pettymys. Flamingo on parempi kuin tämä. Paikallisesti hinta oli kova, 150 RMB yhteensä sisäänpääsy ja lokeron vuokra. Eli 20 euroa. Paikka on avattu vain 3 vuotta sitten, mutta se näytti siltä kuin valmistumisesta olisi 10 vuotta. Kaakelit halkeilivat, kaikki oli nuhjuista ja kulunutta, suihkut toimivat tai sitten ei, käytäväverhot ja -matot olivat puhkikuluneita ja aika likaistakin siellä oli. En suosittele. Mutta hienolta näytti ulkoapäin!

Ostin ensimmäisen ns matkamuisto-turistikrääsän, joka oli Water Cube laukku. Hinta n 8 euroa. Siitä tulee mun uimakassi jatkossa. Vien sen Stadikalle ens kesänä. Ja talvella Mäkelänrinteeseen. 

Kuvia olkaa hyvät

 Google kysi multa tägityksessä: "Who is this?"

 Kielletyn kaupungin portti, jonka remppatelineet oli sopivasti poistettu kansallispäivää varten.

 National Centre for Performing arts. Eli kotoisammin The Egg

 Kielletyn kaupungin vartiotorni

 Paikallisia asuintaloja.

 Neljäs kehätie, jonka päässä näkyy jo vuoret. Hieno auringonlasku

 Kaverin naamioleijalla oli pituutta

Siellä ne pilkistää, molemmat.

 Vesipuistoa sisältä, lasin takaa kuvattuna. Sunnuntai ja kansallispäivä oli hyvä valinta, koska ruuhkaa ei ollut juurikaan.

 Bird´s nest. Hienolta näytti iltavalaistuksessa.

 Cube vaihtoi väriä sinisestä lilaan, punaiseen, keltaiseen, vihreään ja kaikkien näiden yhdistelmiin.

 Olympiahalli, jonne ei kuitenkaan jostain syystä päässyt uimaan, vain katsomaan.

 Aaltokone oli parasta vesipuistossa.

Pirun kylmää

Täällä on ollut erityisen lämmintä lähes koko ajan. T-paidassa ja varvassandaaleissa on pärjännyt ihan hyvin. No on mulla ollu hamekin tai shortsit. Lämpötila on ollut 25 ja 30 välillä.Suorastaan hellettä.

Eilen iltapäivällä ukkosti hienosti, ja salamoitakin näin toimiston ikkunoista, sade oli melkoinen. Kun lähdin kuuden jälkeen töistä, oli aivan järkyn kylmää sateen jäljiltä: veikkaan että asteet olivat noin 10 ja 15 välillä. Yritin polkea Sunshinella niin lujaa kuin uskalsin, että pysyisin lämpimänä. Kun pääsin kotiin, laitoin verkkarit ja villasukat jalkaan ja keitin kupin teetä. Hurr! Syksy taitaa tulla tännekin.

Huomenna lauantainakin on vielä töitä, ja sitten alkaa viikon loma. Kansallispäivää ja syksyn juhlaa vietetään ja jokainen kadunkulma täällä on koristeltu mitä hienoimmilla parimetrisillä kukka-asetelmilla, joiden edessä sitten poseerataan ja otetaan valokuvia.
Sunnuntai on vapaata, ja ajattelin silloin lähteä fillaroimaan pohjoiseen, ja katsomaan miltä 2008 Olympialaisiin rakennetut Bird´s nest - stadion ja uintikeskus Watercube näyttävät. Watercubeen on tehty joku jättimäinen remontti ja siellä on joku todella hulppea vesipuisto, jonne tietysti täytyy päästä.

Tässä pari linkkikuvaa.

Maanantaina lähden Jonnan kanssa Sichuanin maakuntaan, Chengduun katsomaan Pandoja kolmeksi päiväksi.

Majoneesisana, jota ei kannata heti niellä

Olen oppinut ymmärtämään kiinalaisen sanan perimmäisen merkityksen. Sana on "meioo" vähän kuin ämerikkalaisittain lausuttuna mayo, majoneesi. Se tarkoittaa kaupoissa tai missä tahansa suomeksi että "ei oo".

Ei kannata uskoa, koska tämä tuntuu olevan yleensä vastaus ulkomaalaiselle, jos kysymystä ei vaan ymmärretä. Do You have dental floss? Meioo.
Joten kysyn uudestaan, selkeämmin. Do you sell dental floss? Meioo.
Kysyn vielä uudestaan, eri sanoja käyttämällä. Where do you have teeth thread? Meioo.
Kysyn vielä kerran, Do you have yarn for teeth? ja siihen käsillä hammaslangan käytön kuvaus. Sitten kysymysmerkin muotoinen ilme muuttuu puoleksi innostuneeksi ja puoleksi epäileväiseksi, tarkoittaakohan toi ulkomaalainen sittenkin oikeesti hammaslankaa?  Ja sitten kaivetaan jostain hyllystä tai laatikosta SE tuote.

Tämä on tapahtunut seuraavissa ostostilanteissa: sokeriton limppari, hiusharja, ravintolassa tilatessa ruokaa ilman chiliä, metron latauskorttia täyttäessä ja ties missä.
Metroluukulla kun tyrkytän latauskorttiani (kaikki automaatit olivat aamuruuhkassa tietysti pois käytöstä) ja 50 RMB seteliä, niin myyjätär työntää korttia ja rahaa takaisin ja sanoo meioo. No kyllähän lippuluukulla nyt korttia ladataan, niinhän tuo edellinenkin asiakas teki. Korttia lataukseen ny vaan!  Meioo.
Otan viisikymppisen takaisin ja annan 40 RMBtä. Otan kortin käteeni ja sujautan seteleitä kortin alle. Sitten ilme kirkastuu, aijaa sä haluat ladata tän rahan tälle kortille vai? No juu, kyllä kiitos. Mitähän muuta varten olisin tunkemassa latauskorttia ja rahaa lippuluukun tädille, ei ihan vielä selvinnyt mulle.

Joo, ei ole helppoa tämä kieltä osaamattoman homma. Sanavarastoni koostuu noin viidestätoista sanasta tällä hetkellä, joista numeroita on kymmenen. 

Meinx Sunshine

Yritin sunnuntai- iltana mennä ostamaan fillaria, mutta eihän sitä myyty enää puolitoista tuntia ennen kaupan sulkemisaikaa. Syy oli se, että pitää kiristää ruuveja, kiillottaa, laittaa öljyä ketjuihin ja ties mitä.  Yritin sanoa että pyörä tänne, tässä on rahat, mutta ei se vaan onnistunut enää puoli yhdeksältä illalla. Hiukka meinasi mennä hermot.Kauppaan on kohtuullisesti matkaa, plus kävelyt päälle, joten lähdin tyhjin käsin.

Menin eilen illalla uudestaan, ja sama rouva joka selitti mulle eilen, että ei myydä fillareita tähän aikaan, oli hyvin iloinen nähdessään minut. Osoitteli kovasti rannettaan, että juu nyt on hyvä aika ostaa fillari. Kello oli noin seitsemän illalla. Valkkasin fillarin, jonka merkki on Meinx Sunshine, sekä siihen etukorin sekä kaksi lukkoa. Hinta 628 RMB, eli noin 82 euroa. Kallein ostokseni tähän mennessä.

Rouva haki asentajapojan, joka näytti hurjan nuorelta, ehkä 16 v. Mielessä kävi lapsityövoiman käyttö ja monet muut asiat, mutta pidin mölyt mahassani.

Poika kiinnitti etukorin ja runkoon tulevan lukon, sekä telineen erilliselle U-lukolle. Ensimmäinen runkolukko, jota hän asensi, ei auennut lukon mukana tulevalla avaimella. No eikun uusi lukko kiinnitykseen.
Sitten poika vietti yli puoli tuntia U-lukon kiinnityspalan kanssa, ja se meni silti lopulta pieleen. Sanoin vaan jees jees oukei, jotta pääsisin vihdoin ulos kaupasta. Pyörän valkkaamiseen ja lisävarusteiden ostoon käytin 5 minuuttia, ja poika asensi, kiillotti, rasvasi pyörää reilun tunnin. Huoh. 

Hyvä fillari se on, pyöräilin kotiin noin 7 km, ja paikansin matkan varrelta myös minulle jo suositellun Pearl marketin. Kaiken mahdollisen krääsän kauppa, jossa mikään ei ole aitoa, ja kaikesta pitää tinkiä, se kuuluu osana kaupantekoon. Täytyy käydä siellä jossain vaiheessa.

Nyt Sunshine on parkkeerattuna Orental Plazan kävelysillan alle, kahdella lukolla varustettuna. Ja jos se on varastettu taas, niin sitten unohdan koko pyöräilyt.
Näin myös hienostokorttelini autoväylällä noin pikkurillin kokoisen torakan. Hämähäkkejä en ole vieläkään nähnyt yhtään, Neija kerro Jahvetille vaan terveisiä ettei mua ole vieläkään seititetty! :-)

Ja taas pakollinen ruokaosuus: 

Eilen syötiin lounaaksi Hotpottia, joka oli tällä kertaa erilainen: ikään kuin buffet, josta sai valita itse mitä kiehuttaa liemessä. Kiinalaiseen tapaan otettiin vähän kaikkea, josta kaikki jakoivat yhteisesti kaiken.

Nuudeleita, sieniä, tofua, kaalia, kanaa, mustekalaa, lammasta, pekonia, nautaa, kalaa, kalapalleroita, vihanneksia ja ties mitä. Oikein hyvää! 

Viikonlopun viettoa

Perjantaina töiden jälkeen lähdin Finnish Councilin järjestämään tapaamiseen suomalaisille yrityksille, jotka toimivat Kiinassa. Eksymisen jälkeen minut neuvottiin ko ravintolan vanhaan osoitteeseen, ja seisoin aika harmissani suljetun ravintolan oven edessä. Nimi mätsäsi, ja jopa siniristilippu- tarra ovessa. Mutta pimeää oli. Soitin Jonnalle, jonka ystävä Aurora antoikin sitten puhelimitse ohjeet kuinka löytää oikeaan paikkaan. Perille päästyäni pääsin nauttimaan hienosta buffetista, josta löytyi perunasalaattia, vihersalaattia, lihapullia, kylmäsavulohta, nauravia nakkeja, kinkkukiusausta ja taisipa olla vielä perunamuusiakin. Juomana oli Tsingtao- olutta. Jälkkäriksi tarjoiltiin shottilaseista hyvin ruotsinlaivamaista suklaamoussea. Jee.
Gourmeet nautittiin pahvilautasilta ja muovivälinein tietty. Tajusin syöväni kolmeen viikkoon ensimmäistä kertaa veitsellä ja haarukalla! 

Olimme varanneet lauantai- aamuksi opastetun risteily/kävelyretken Kesäpalatsiin, joten puolenyön jälkeen oli järkevintä lähteä kotia kohti. Onneksi lähdin kotiin enkä jatkoille Pekingin korkeimman rakennuksen baariin, jonne houkuteltiin kyllä kovasti.

China World, 82 kerrosta

Aamulla kun kello soi, olin niin väsynyt että melkein meinasin jäädä sänkyyn. No onneksi sain itseni ylös, sillä päivä oli sen arvoinen.
Otin taksin yhdeksän aikaan, koska olin sopinut tulevani suoraan lähtöpaikalle, josta jokiristeilijä starttaa. Paikka on luoteis- Pekingissä. Matkaan meni noin 30 minuuttia. Hinta oli 28 RMB, vaikka matkan pituudesta olisin kuvittellut hinnan olevan paljon enemmän.

Jonna ilmestyikin ihan kohta oppaan kera paikalle. Istuskeltiin hetki ja ihmeteltiin paikalla kasvavia kaksiosaisia kurpitsoja tai mitä lie. Sitten veneemme jo saapuikin satamaan. 

 Hyppäsimme kyytiin ja tasan klo 10 vene lähti laiturista. Jonna huomasi että oppaamme ja kolme muuta ryhmämme jäsentä olivat jääneet rannalle. Lopulta asia selviteltiin puhelimitse niin, etä he tulevat autolla seuraavalle risteilijän pysähdyspaikalle. Koko laiva oli täynnä kiinalaisia, ja paikallisopas kertoi vakuuttavasti kovaäänisiin mitä missäkin on ja varmasti myös paikan historiasta. Nopeesti se puhui. Ja isolla äänellä.

Sitten pysähdyimme ja siellähän se oppaamme ja kolme muuta seurueen jäsentä olivatkin laiturilla odottamassa! Joka oli ihan kiva asia, koska oppaamme puhui hyvää englantia. Hän kertoi kivoja tarinoita ja yksityiskohtia Kesäpalatsin alueesta. Aidosti mielenkiintoista ja viihdyttävää.Kehoitti myös katsomaan elokuvan Last Emperor, jota en ole koskaan nähnyt. Toivottavasti se löytyy täältä jostain alkuperäiskielellä eli englanniksi.

Mahjongin pelaajia. Jokaisessa pelissä on pieni rahapanos mukana.

Kävelimme puistossa, joka on kaikille avoin alue, toisin kuin itse varsinainen Kesäpalatsin alue, jonne on pääsymaksu. Puistossa pääsi näkemään mahjongin peluuta, korttipelejä, voimistelua, taijitä, paritanssia, yhteislaulua, huilujen ja rumpujen soitantaa ja ties mitä.

Herra punaisessa paidassa oli taijissa kaikkein taitavin - ilmeisesti jokunen harjoitustunti takana.

Sitten oli vuorossa soittajia, joiden puhaltimet on tehty niistä puussa roikkuvista hedelmistä, jonka nimi ei oikein koskaan selvinnyt. Nuotit eivät ole nuotteja, vaan monimutkaisia numerosarjoja.

Kuulemma useissa Pekingin puistoissa on ilmaisia jalkahierontapisteitä - huom ilmaisia, korosti opas! Kengät pois, ja sitten tassuttelemaan joko sukkasilleen tai avojalon pienien kivien päälle. Yleensä ympyrässä on kohtia eri tasoille: aloittelijoista supermasokisteihin. Päivittäin kuulemma pitäisi kivillä tassutella, niin saisi jalkojen kautta myös sisäelinhieronnan akupisteiden kautta. Ja ilmaiseksi!

Puistossa jumpattiin ja venyteltiin. Minä en saanut sormia edes puoleenväliin säärtä, kun nostin jalkaterät reunan päälle kuten tämä herra.

Sitten itse kesäpalatsia kohden. Ilma oli kuuma, mutta saasteinen, joten kaikki kuvat näyttävät vähän sumeilta.

Kuvassa pronssinen härkä, joka oli vuodelta 1755. Härkä tyynnyttelee järveä estäen sitä tulvimasta.
Seuraavana 17 kaaren silta, joka yhdistää pienen saaren mantereeseen. Sillan päällä oli satoja leijonapatsaita, jotka ovat kuulemma kaikki erilaisia.

Hirmuhallitsijatar Cixie telkesi vastustajansa kotiarestiin yli 10 vuodeksi, ja varjohallitsi viimeisten keisarien ajanjaksot. Kaikki räystäät oli uskomattoman upeasti koristeltu jokainen erilaisilla maalauksilla.

Pitkäikäisyyden mäellä on kahdeksankulmainen Buddhan tuoksun torni.

Marmorista tehty laiva.

Kävimme Jonnan kanssa syömässä italialaisessa ravintolassa illalla, ja kylläpäs se maistui!
Jonna esitteli mulle omaa asuinseutuaan, jonka lähellä on ostoskeskus ja ravintolakeskittymä nimeltä The Place.

Sunnuntaina nukuin pitkään, ja sitten iltapäivällä menin työkaverini Janen kanssa Hummingbird- kauneushoitolaan, koska Janella oli sinne alennuskuponki :-) Otin hieronnan laventeriöljyllä, jalkahoidon ja manikyyrin. Oi ihanuutta, joka maksoi 360 RMB, eli noin 47 euroa.