Vieraita tuli ja meni - hauskaa oli!

Vieraat saapuivat perjantaina aamulla, kun minä olin vielä töissä. Laitoin tekstareita päivän mittaan, ja ihmettelin kun eivät rontit vastaa mulle mitään. Ja kun fillaroin töistä kotiin, ni päätin että jos ne ei oo siellä mun kämpillä, ni soitan poliisille ja ilmoitan ne kidnapatuiksi! No olihan ne siellä, mutta mitään tekstareita ei ollut tullut perille kummallekaan.
Ja sitten sain ruissipsejä, Fazerin sinistä, hapankorppuja, ruisleipää ja parin päivän takaisia hesareita ja akkainlehtiä. Ihanuutta!

Perjantaina hengailtiin Wangfujing- kadulla ja käytiin syömässä vähän katuruokaakin. Raputäytteiset raidalliset dumplingsit eivät olleet minun makuuni. 

Lauantaina mentiin ekana kirpputorille, joka vaikutti enemmän antiikkitavaroiden myyntipaikalta. Hirmusti väkeä, ja vaikka mitä myytävänä. Sieltä sitten kävelylenkin kera Pearl Marketille, josta ostettiin minikaiuttimet hintaan 40 RMB. Ja toimivatkin jopa!
Olin saanut vinkin kuinka ostaa käsilaukkuja, ja sitten meidät ohjattiin parin mutkan kautta seuraavassa rakennuksessa sijaitsevaan "officeen", jossa oli hyllytolkulla piraattikäsilaukkuja. Pradaa, Chanelia, Guccia, Michael Korsia, Longchampia ja ties mitä. Hinnat eivät olleet erityisen halvat, mutta kopioiksi laukut olivat todella siistejä ja hyvälaatuisia. Ostin Longchampin pienen lilan kauppakassin 60 RMB, eli noin 8 euroa (no toi oli halpa joo). Pradan nahkalaukku, jota himoitsin, oli 950 RMB, eli reilut sata euroa.(ei niin halpa)  Ruskea ihanainen, mutta jäi vielä ostamatta.

Söimme todella hyvää lounasta Pearl Marketin vieressä, ja pyörimme täysien vatsojen kanssa ravintolasta ulos.

Sitten Taivaan Temppeliin, jossa olikin aika mukavan väljää, vaikka aurinko paistoi. Suurimmat turistivirrat keskittyvät touko-syyskuuhun, joten näin lokakuun lopussa ei ole enää niin karmea tungos.
Täysin puinen, hieno pagoda, on rakennettu täysin ilman nauloja tai ruuveja 1400- luvun alussa Korkeutta sillä on 38 metriä ja se on paikka, jossa rukoillaan jumalilta hyvää satoa.
Kävelimme puiston eteläkärkeen jossa oli mm vesikirjaintaiteilija. Olin nähnyt samanlaisen vesitaiteilijan aiemmin kesäpalatsissa. Taitava heppu, vielä kun ymmärtäisi että mitä kirjaimia se kirjoittaa katukäytävään.

Sitten lähdimme syömään ja saimme herkullista italialaista ruokaa, ja komea paikan omistaja tuli juttelemaan kanssamme pöytään, ja halusi tarjota meille drinksut jälkkäriksi. Minä valitsin "Eros Ramazzotti"  - likööriä, joka maistui aivan Tia Marialta. Ei herkkua, mutta lämmitti kivasti.
Sitten jalkahierontaan! Likat ottivat jalkahieronnan , ja minä mietin että mitenkähän se onnistuu minun kutiavilla jalkapohjillani? Kauneushoitolan vastaanottoneiti sanoi, että jos kutisee aivan liikaa, niin sitten vaihdetaan niska-päähierontaan. Hyvin meni muuten, mutta kun jalkahoitajatar laittoi pyyhkeen varpaanväliin, minä nykäisin koko koiven pois. Toinen nykäisy tuli siinä vaiheessa, kun hän levitti hierontaöljyä varpaisiin. Oli hyvä hieronta, myönnän! Mutta jos ajatus on koko ajan siinä, että "jos se vielä koskee mun jalkapohjaan tiettyyn kohtaan tai laittaa sormen mun varpaanväliin ni en kestä"  - ei jalkahieronta ole kovin rentouttavaa.

Sunnuntaina sitten lähdimme patikoimaan Pinggu - nimiseen provinssiin, koska vieraat halusivat päästä Kiinan muurille. Pettymys oli suuri, kun kävimme raunioituneella muurilla, jota näki noin puolen metrin kokoisen kivikasan :-(  Mutta ilma oli hyvä, aurinkoinen. Otin askelmittarin mukaan, ja patikointi oli noin 16 km. Laskuvirheen vuoksi minulta ei edes otettu rahaa koko patikoinnista, joka oli tietysti iloinen asia :-)

Maanantaina minä menin töihin ja mimmit Yashow marketille viideksi tunniksi :-D
Illalla kävimme syömässä ja tiistaina aamulla likat lähti jo kotiin, sniff.

Vieraita ja ohjelmaa

Huomenna tulee vieraita! Jei! Jihuu! Jippii!!
Lupasivat ottaa koneesta mukaan myös kaikki lehdet mitä irtoaa :-) Ja tuovat hapankorppuja ja Fazerin sinistä. Ihanuuksia!

Varasin retken Kiinan muurille lauantaiksi, mutta se retki peruttiin, kun oli niin vähän osallistujia :-( Nyt yritän löytää uuden retken jostain muualta. Toivottavasti onnistuu.

Muistatteko sen fiiliksen lapsena, kun odotti jouluaattoa aivan intopiukeena? Mulla on se olo tänään.

Yhteenvetoa

Kävin äänestämässä perjantaina

Uus tukka on lyhyt ja kiva.

Alice- pyörä on tallessa.

Autokellarin kaveria naurattaa, kun kuittauslistassa ei ole muuta kuin meikäläisen nimi ja sen alla meikän nimi, ja sen alla meikän nimi. Kyseli kiinaksi kai että eikö sulla oo varaa mennä töihin muuta ku fillarilla? Hymyilin nätisti.

Tilasin netistä patjat, ku varasängyt olis olleet järkyttävän hintaisia.

Saan vieraita perjantaina!! Jei!

Hiltonin shampanjabrunssi

Tehtiin treffit shampanjabrunssille Wangfujing Hiltoniin klo 11:30, Jonna, Aurora, Erkki ja mä. Aah mitä ihanuutta; sushia, kylmäsavulohta, salaatteja, uunilohta, kasviksia, herkkuja jos jonkinmoista! Ja jälkkäritarjonta oli ilmiömäistä. Ja Mummin shampanjasta free-flow. Ihanuutta!
Ja hummeria bearnaise- kastikkeella. Ja paahdettua possua. Ja Mumm - shampanjaa, muistinko jo mainita? Ja lopuksi drinksuja Mao Chao Cheung- baarissa.

Saasteinen äänestys

Tänään perjantaina iltapäivällä on aivan järkyttävä saastesumu. Oikeasti nippanappa toimiston ikkunasta näkee tien toiselle puolelle. Twitterin mittari kertoo, että pahin lukema on 259 tänään klo 16, joka on "very unhealthy", kiinalaisella mittarilla.
https://twitter.com/BeijingAir
Suomalaisella mittarilla pitäisi varmaan jo käyttää kaasunaamaria.
Työkaverit sanoivat, että nyt ei pitäisi pyöräillä kotiin, vaan mennä taksilla ja käyttää hengityssuojainta.

Mutta olen menossa äänestämään kuntavaaleissa tänään Suomen suurlähetystöön, ja haluan Alice- pyöräni varmaan talteen autokellariin, enkä aio jättää sitä tänne Sanlituniin yöksi.


Köhköh.

Arkea ja talvitakin metsästystä

Sain kyselyä, että mitä oikein teen töiden jälkeen, ja miten malttaa edes mennä nukkumaan kun on iso kaupunki ympärillä jossa on kaikkea houkuttelemassa?
No, voin sanoa että kyllä tämä on hyvinkin arkista ollut parin ekan huuli-pyöreänä- viikon jälkeen :-)
Työaikani on virallisesti 9-18, ja välissä tunnin lounastauko. Oikeasti pääsen lähtemään töistä noin klo 18:30-19:30 välillä. Ja pyöräillessä kotiin menee noin 30-40 min, niin olen kotona aika myöhään.


Asuntoni pyykkikone on euroopan, eikäku aasian hitain. Koneellinen pyykkiä, oli se sitten 40 tai 60 asteista, kestää lyhyimmälläkin ohjelmalla 1 h 50 min. Ja kuivausrumputoiminto siihen päälle lyhyimmillään 1 h 40 min. Eli pyykinpesu on aina koko illan ohjelma. Sitten on silittämistä, kaupassakäyntiä, iltapalan tekemistä, tiskausta ja muuta aivan samaa kuin kotimaassakin.

Telkkaria en ole paljon katsonut, kun tarjolla on ainoastaan ämerikkalaisia uutis/pörssitietokanavia, 2 leffakanavaa josta tulee ämerikkalaista kreisihuumori-/ scifileffaa, National Planet ja Discovery Channel sekä 40 kiinankielistä kanavaa, jossa tehdään ruokaa, lauletaan, tietovisaillaan, lauletaan, luetaan vakavana uutisia, lauletaan ja lauletaan. Olen keskiviikkoisin jaksanut katsoa tunnin verran kun Cesar Milan auttaa koirien omistajia ongelmissaan, ja torstaisin tulee vanhojen CSI jaksojen uusinta.Krooh pyyh, sohva on samanlainen kuin kotonakin, siihen nukahtaa helposti :-)

Yritän ehtiä pari kertaa viikossa Hyattin kuntosalille joogaamaan tai uimaan, mutta kun flunssa iski päälle, niin sekin jäi vähäksi aikaa. Iltakävelyitä olen jonkin verran harrastanut lähiympäristössä, mutta tässä keskustassa saa pysähtyä jokaiseen risteykseen odottamaan liikennevalojen vaihtumista, niin kävelyt ovat enemmänkin ympäristön tarkkailua kuin lenkkeilyä.
Viikonloppuisin olen sitten suunnittelut yleensä jonkin pyöräreitin ja sen varrelle kivoja pysähdyspaikkoja, mutta viikonloput menevät aika nopeasti ohi!

Pientä hemmottelua olen myös suonut itselleni, kuten manikyyrissä käyntiä (hinta n 10 euroa), hieronta n 25 euroa, pedikyyri noin 13 euroa, sekä alakerran kauppakeskuksen sushibaarin illan viimeiset tarjoukset puoleen hintaan; 8 kpl paketti susheja noin 4 euroa.

Yritin eilen löytää itselleni talvisempaa takkia, tänne tuli nimittäin toooooosi kylmä tällä viikolla.  Kiinalainen kokomitoitus on nimittäin -  noooh kiinalainen pikkuruinen kokomitoitus. Takit ja muutkin vaatteet myydään täällä senttikokojen mukaan. Jos löysin oikeankokoisen takin (XLtai XXL tai 180 cm), niin kaikissa takeissa on liian lyhyet hihat. Ei kovin käytännöllinen takki, jos hihansuu on ranteen ja kyynärpään puolivälissä. Löysin jopa HenkkaMaukan, mutta edes heidän valikoimissaan ei ollut takkeja normaalimittaisilla hihoilla. Työkaveri neuvoi osaaottavasti, että mene Yashow Marketille (feikkituotteiden kauppa, jossa käy paljon turisteja), sieltä voi löytyä :"extraordinary long sleeves".
Tai sitten vanha Rukkan tuulitakkini saa kelvata.

Adidaksen liikkeestä löytyi tämmöinen talvitakki, naisten kokoa 30 eli 150 cm.

4 h kampaamoaika

Kävin kysymässä kampaamosta, että olisiko mahdollista päästä tukanleikkuuseen ja juurikasvun vaalennukseen. Vastaus oli, että juu mutta tänään ei enää onnistu kun siihen operaatioon menee kuitenkin niinkin kauan kuin neljä tuntia.

NELJÄ TUNTIA??? Olin vähän sitä mieltä, että ei se kyllä niin kauan kestä, mutta poika selitti kivenkovaan että juu juu, usko pois kato kun aineiden pitää vaikuttaa. En sitte ottanut siitä kampaamosta aikaa.

Laitoin kampaajalleni Suomeen tekstarin, että apua voitko kertoa yksityiskohtia, jotta osaan ohjeistaa täällä.  Kampaajani on maailman ihanin, ja antoi värikoodit ja vaikutusajat ja laittoipa vielä linkin ketjukampaamoon, josta pitäisi asiat onnistua. 
Onnekseni tämän ketjun yksi kampaamoista sattuu olemaan Oriental Plazalla, siis samassa korttelissa missä asun. Tässä maassa kaikki kampaajat ja parturit näyttävät olevan miehiä, se on perinteiseti miesten/nuorten poikien ammatti. Ja mitä länsimaalaisemman oloinen salonki, sitä trendikkäämmät tukat näillä nuorillamiehillä on.
Yritän mennä tänään varaamaan aikaa, katsotaan miten tässä käy.

Vähän Kiinalaisia juttuja

Tässä joitakin Vähän Kiinalaisia Juttuja, jotka huvittavat tai kummastuttavat tai ovat hyödyllisiä muistaa.

- Kiinalainen mies ei voi käyttää vihreää hattua, koska se tarkoittaa että hänen vaimonsa pettää häntä. Nike teki kuulemma joitakin vuosia sitten kampanjan, jossa vihreissä lippiksissä oli teksti: It´s OK. Näistä tuli hitti, mutta vihreää hattua ei silti vieläkään katukuvassa näy muuta kuin vartijoilla, ja heillä se on kaiketi sallittua.

- Kala tarjoillaan yleensä kokonaisena, ja sitä ei saa kääntää tarjoiluastiassa ympäri, vaan siitä syödään ensin päälipuoli, sitten otetaan selkärankaruoto pois, ja sitten syödään alapuoli. Miksi? No siksi että kalan kääntäminen aiheuttaa huonoa onnea.

- Riisiin ei saa koskaan tökätä syömäpuikkoja pystyyn, se on erittäin epäkohteliasta. Miksi? En tiedä, eivätkä kiinalaisetkaan tunnu tietävän.

- Keski-ikäiset miehet voivat lähteä keskellä päivää kauppaan tai ostoskeskukseen tohveleissa ja pyjamassa, jos heitä huvittaa. Miksi? No siksi kun he ovat kuulemma sen ikäisiä, että sillä ei ole väliä vaikka ei vaihda yökkäriä jos tekee mieli mennä shoppailemaan.

- Ravintolassa jos pyytää vettä, pöytään tuodaan aina kiehutettua lämmintä vettä. Miksi? No kiinalaiset on sitä mieltä, että kylmä vesi on pahaksi ruoansulatukselle, ja koska vesijohtovettä ei voi juoda tässä maassa ilman keittämistä.

- Kiinassa on hieno juttu, jos joku kommentoi ulkonäköäsi jotenkin. Esim " näyttää että olet lihonut" on kohteliaisuus, joka tulee ottaa vastaan myös kohteliaisuutena. Jos on tullut pari kiloa lisää, niin se tarkoittaa että sinulla menee hyvin, voit syödä hyvää ruokaa, olet terve ja osaat olla murehtimatta turhia elämän mutkia. Miksi pitäisi kommentoida? No siksi, että osoitat että otat ihmiset ympärilläsi huomioon ja he ovat sinulle merkityksellisiä.
 

Syksyä ja sateen estoa

No nyt voi sanoa että syksy on tullut. Lauantaina oli vielä 25 astetta lämmintä, mutta sunnuntaina ja tänään on asteita varmaan enää noin 15 astetta. Keli on tuulinen ja pilvinen.
Työkaverit sanoivat että joo, näihin aikoihin se syksy tulee, ja keli vaihtuu nopeasti lämpimästä kylmään. Nyt voi kuulemma pakata pois jo kaikki t-paidat ja kesähameet vaihtamalla ne pitkiin housuihin, pitkiin sukkiin ja talvitakkiin.
Toppatakki ja pipo sekä hanskat olivat tänä aamuna aivan normaali näky katukuvassa.

Sääennuste näyttää 10 päiväksi lämpötilaa 14-20 asteen välille:  http://www.foreca.fi/China/Beijing/tenday

Kävimme tänään lounaalla hyvässä kasvisravintolassa, Gingko Treessä. Kun olimme lähdössä, huomasin sivupöydällä hienon purjelaivan kopion. Kävelimme sen ohi, ja purjelaivan jalustassa luki : Suomen Joutsen. Vieressä oli myös majakka, joka näytti Tiimari- designiltä, mutta laiva oli taidokkaasti tehty. Mikähän on tarina puolimetrisen pienoismallin takana, kuinka se on päätynyt Pekingiläisen kasvisravintolan sisustukseen?

Kun kävelimme takaisin toimistolle, niin työkaverini kertoivat, että Pekingissä on useita kymmeniätuhansia ihmisiä työllistävä Beijing Weather Modification Office, joka manipuloi säätä Pekingissä ja myös muissa isoissa kaupungeissa. Esim 1.10 olleen kansallispäivän paraatin onnistuminen taattiin sillä, että sade saatiin pysymään poissa. Ihmettelin että mitenkä tämmöinen on mahdollista, ja työkaverit kertoivat että ilmaan ammutaan jotain sääraketteja, jotka estävät matalapaineen ja samalla sadepilvien tulemisen kaupungin ylle. Samaa tekniikka on käytetty mm Pekingin Olympialaisissa 2008. Uutenavuotena on tehty lumisadetta, mutta kaiketi enimmäkseen on tarkoitus estää pohjoisesta tulevia hiekkamyrskyjä ja ukkosmyrskyjä iskemästä pääkaupunkiin.
En meinannut uskoa, mutta totta kai tämä tarina on, kun siitä intternetskussakin kirjoitetaan:

http://en.wikipedia.org/wiki/Beijing_Weather_Modification_Office

http://www.chinadaily.com.cn/language_tips/cdaudio/2009-08/25/content_8613434.htm

http://www.danwei.org/newspapers/the_machine_beijing_uses_to_ma.php

Hieman mietyttää kuitenkin tämä lausunto herralta Ye Qian, assistant president of the Chinese Academy of Meteorological Sciences:
"The common way for artificial rain reduction is cloud seeding -- dispersing substances like silver iodide into the air to alter the microphysical processes within the cloud. The chemical can cause temporary incapacitation or possible residual injury to humans and mammals if intensively exposed.
But the amount used in rain reduction is small, which causes no harm to the environment or humans, Ye said."

Jep jep. 

My name is Alice, Giant Alice

Tehtiin Jonnan kanssa treffit tälle sunnuntaille, ja lähdetiin pyöränmetsästykseen. Jonna oli saanut vinkkiä käytettyjen pyörien myyntipaikasta, joka on Beixingqiaon metroaseman lähellä. No sinnepä sitten suunta.

Pääsimme paikalle, ja kadulla oli tarjolla vanhaa, jos jonkinmoista menopeliä. Sisällä ns virallisessa liikkeessä oli myynnissä uusia ja vähän vanhempiakin fillareita, suuri osa niistä varustettuna vaihteilla. Hinnat lähti 170 RMBstä ylöspäin aina yli kolmentonnin versioihin. 170 RMB versiossa ei toiminut jarrut, eikä pyörissäkään ollut ilmaa.

Jonna päätyi ostamaan aivan uuden pyörän, jonka hinta oli pienen tinkimisen jälkeen 380 RMB. Minä menin vielä ulos katselemaan käytettyjä (ja varmaan varastettuja) pyöriä. Löysin kohtalaisen pyörän, joka on vaaleanliila Giant Alice. Siinä oli valmiiksi korikin jo kiinni. Kysyin hintaa, ja se oli 300. Sanoin että liian kallis vanhasta pyörästä, koska sisällä uusi maksaa 400. Herra sanoi että no mee sitten ostamaan se, äläkä tuhlaa hänen aikaansa.

Menin sisälle Jonnan luokse, ja päätin että ostan pyörään lukon sisältä liikkeestä. Lukon hinta 28 RMB. Jonna osti uuden pyörän, ja minä palasin ulos tinkaamaan Giant Alicen hintaa. Sanoin että 250, ei kelvannut. Minä sanoin että haluatko tehdä kauppaa vai et? Mies esitti suuttunutta ja sanoi että hän on niin vihainen näin huonosta tarjouksesta. Minä sanoin että kerron kaikille mun kavereille, miten hyviä ostoksia täältä voi tehdä. Mies sanoi sitten 280 (n 37 eur), ja minä sanoin että kaupat tuli, en jaksanut tingata enempää. Sitten mies selitti, että ei hän voisi näin halvalla oikeasti myydä, mutta kun minulla on niin siniset silmät, niin sen takia hän antoi alennusta. Eli maksoin varmaan ainakin satasen liikaa pyörästä, tajusin tässä vaiheessa.
Jonnalla kesti liikkeessä hetken, niin myyjämies palasi juttelemaan kanssani, ja kun kerroin olevani Suomesta, hän innostui! "Nokian puhelimet, parhaita maailmassa! Ja Kiinan ja Suomen välissä vain yksi maa, Venäjä, mutta sitä ei melkein edes lasketa. Meillä kiinalaisilla ja teillä suomalaisilla on samanlaiset sydämet - aitoa rakkautta täynnä."
No aivan juu niin. Hieno homma. Sitten mies keksi, että hän haluaa tarjota minulle oluen. Nyt, tässä olutta juomaan hänen kanssaan tuohon penkille, jookosta? Kieltäydyin kohteliaasti, ja sanoin että en voi juoda olutta keskellä päivää, täytyy vahtia linjojani. Mies nauroi ja sanoi että eeeei, et tule yhtään lihavaksi vaikka joisit mun kanssa olutta, kun ostit just multa hienon pyörän ja poljet sillä niin kuule kilot karisee ja olet laiha kuin lauta!

Nyt on kuulkaas Alicelle asetettu aikamoiset haasteet.

Sitten lähdettiin lounaalle, jonka jälkeen kohti Ruotsin suurlähetystöä. Suurlähetystön pihalla oli jumppa, "Jympa" eli Heyrobics! Ruotsalainen konsepti Friskis&Svettis perustajan pojalta, joka päätti tehdä kiinalaisista terveempiä jumpan ja juoksun avulla. Suurlähetystön sisäpiha oli täynnä jengiä, ja Linus veti jympaa niin että raikui. Periruåttalaisen näköinen terveen elämäntavan edustaja juoksutti, taivutti, hyppi ja pomppi, teki vatsalihaksia, punnersi ja hoputti laumaa reippailemaan. Ja mehän toteltiin. Huhhej!

Monnia ja heppailua

 Perjantaina meidän piti mennä työporukan kanssa dinnerille juhlistamaan Sophyn syntymäpäivää, mutta Sophy itse oli sairaana, harmillista kyllä.
Menimme ravintolaan, joka on erikoistunut grillattuun kalaan ja mereneläviin. Alkuruoaksi oli ohueksi raastettua kurkkua ja porkkanaa, sekä lemppariani ruttuisia mustia sieniä.
Sitten pöytään kannettiin kaksi puolikkaan uunipellin kokoista astiaa, jossa molemmissa oli täytetty, grillattu kala. Astian alla oli hiiliä astiassa, jotta kalan liemi kiehuu pitkään vielä pöytään tuomisen jälkeenkin. Toinen oli Grass Carp eli jonkin sortin karppi, ja toinen catfish eli monni.
Kalat oli täytetty sellerillä, sipulilla, lootuksenjuurilla, perunalla ja pavuilla. Ihan mielettömän hyvää! Työkaverit taistelivat kalojen päistä, että kuka ne saa syödä, koska kalan poskilihat ovat parhaimpia paloja. Maistoin monnin viikseä, joka oli kuiva ja rapea.
Kiittelin kovasti taas työkavereita, että he kutsuvat minut mukaan erilaisiin ravintoloihin ja tapahtumiin, koska on kivaa nähdä ja kokea ns perikiinalaista arkea ja juhlaakin. He olivat sitä mieltä, että kutsuvat minut mielellään, koska olen kiinnostunut heidän kulttuuristaan ja tekemisistään enkä ole "too picky". 
Kuulin että ensi viikolla olisi kenties tiedossa grillibileet, jos kaikki järjestelyt menevät nappiin. Sanoin että tulen mielelläni :-)

Lauantaina Janen kanssa tehtiin treffit Shihuin metroasemalle, josta otettiin taksi kohti hevostallia. Jane otti puhelimestaan karttasovelluksen auki, ja selitti taksikuskille minne pitää ajaa ja minne kääntyä.
Aika pitkä matka sinne oli, mutta sen verran paikallistin, että talli sijaitsi lähellä lentokenttää.

Jane oli hankkinut ratsastuksen netistä jollain alennuskupongilla, ja hinta oli vain 80 RMB, eli noin 10 euroa. Pääsimme paikalle, ja saimme chapsit, hanskat ja kypärät. Sitten tyttö kysyi että minkä verran olemme ratsastaneet, ja Jane sanoi että kolme kertaa, ja minä sanoin että joitakin vuosia. Jane kertoi, että tallilla ei olekaan saatavilla englanninkielistä opettajaa tänään. Lieköhän on muinakaan päivinä? No ajattelin että kyllähän mä voin itsekin tunnin pyöriä jos se vaan sallitaan.

Sitten lähdettiin tallia kohti, jossa esiteltiin hevoset tuomalla ne karsinoista ulos. Tallipoika esitteli minulle hevosen nimeltä Musta Perhonen, joka näytti siltä että oli ollut vetelemässä sikeitä päiväunia. Hevonen oli puoleksi nukahtamaisillaan vielä käytävällä, ja sen harja oli letitetty hienoille koulunutturoille. Nyökkäsin hyväksyvästi, ja ajattelin että on sitten varmaan turvallista ratsastaa tällä kaverilla, jos nukahtaminen on eniten mielessä.

Hevonen vietiin ulos, jossa se harjattiin, ja sen nutturat avattiin ja sille laitettiin varusteet. Suitset ja satula olivat hieman nukkavieruja, mutta näyttivät olevan juuri tälle hevoselle sopivat. Tallipoika tuli märän pyyhkeen kanssa ja pyyhki Mustan Perhosen turvan ja naaman ja hevonen nautti tästä aivan silminnähden :-) Se oikein työnsi turpaansa poikaa kohti ja pyysi lisää märän pyyhkeen käsittelyä!

Sitten minun hevoseni ja Janen hevonen talutettiin kentälle, ja herra Opettaja tuli paikalle. Miehellä oli Ray Ban pilottiaurinkolasit, ja muhkeimmat viikset mitä olen Kiinassa nähnyt. Tuli mieleen Burt Reynolds kiinalaisittain. Herra Opella oli valkoiset ratsastushousut, mustat kiiltävät saappaat ja toppaliivi paitapuseron päällä. Lämmintä oli 25 astetta.

Sitten selkään, ja Musta Perhonen oli todellakin nukahtamaisillaan. Kävelin kaksi kierrosta ja yritin saada rouvan hereille, mutta juuri mitään ei tapahtunut. Herra Ope sanoi jotain kiinaksi, ja tallipoika lähti kiireesti kohti tallia. Hetken päästä poika tuli takaisin bamburaipan kanssa, ja Herra Ope sanoi minulle jotain kiinaksi. En ymmärtänyt, ja hän nosti kätensä ylös että pysähdy niin tuon tämän raipan sulle. Ookoo. Musta Perhonen tajusi heti, että oijoi nyt ne toi tuolle raipan, mun pitää herätä.
Työkaverini Jane oli talutettavana kentän toisessa päässä, joten ei voinut tulkata mulle mitään. Herra Ope sanoi jotain kiinaksi, enkä tietenkään tajunnut. Näytti sitten sormillaan että mene lujempaa, osaatko ravata vai pitääkö tulla taluttamaan? No ajattelin että katsotaan jos tämä uljas ratsuni herää tästä vai ei. Raippaa ei tarvinnut kuin kerran napauttaa, ja lopputunti meni ihan reippaasti.

Odotin että Herra Opettaja olisi antanut jonkinlaisia ohjeita enemmän, mutta hän istuutui penkille kentän viereen ja vain katseli. Minä ravailin ja laukkailin ja tein voltteja ja kiemurauria ja yritinpä pohkeenväistöäkin, joka ei aivan meinannut aueta ratsulleni. Herra Ope nosti välillä peukalon ylös ja nyökkäsi, mutta ei muuta.
Hiki tuli, sekä minulle että Mustalle Perhoselle tunnin liikunnan jälkeen.
Kun aika oli loppu, aidan viereen oli kerääntynyt noin kymmenkunta katselijaa. Yksi heistä oli Mustan Perhosen seuraava ratsastaja, joka tuli erikseen nostamaan mulle peukkua, että okei!

Kovasti mulle yritettiin sitten myydä puolen vuoden jäsenyyttä tallille, mutta sanoin Janelle että kerro heille ensiksikin että olen täällä vain puolitoista kuukautta ja lähden sitten kotiin. Ja kerro toiseksi, että tarvitsen englanninkielisen opettajan, joka voi ohjata minua.
Mutta kivaa oli, ja Jane aikoo hankkia meille toiselle tallille uuden tutustumisen :-)

Tallilta lähdimme Janen järkkäämällä kyydillä, joka oli natiseva ja nitisevä superpieni pakettiauto, jossa oli kuskin ja pelkääjänpenkit, sekä takatilassa romuja ja vain puolikas penkki toisella seinällä. Kuskina toimiva rouva oli Janen vakikuski, jolle hän kuulemma maksaa kuukausimaksua erilaisista kuljetuksista. Rouvalla ja hänen miehellään on muitakin autoja jotka ovat paljon hienompia, ja Jane oli kovin huolissaan suostunko lähtemään nitisevän purkin kyytiin. Sanoin että kyllä se mulle käy, jos kuski ei aja liian lujaa ja holtittomasti. Jane vakuutti että juu tämä rouva on hyvä kuski. Sitten lähdetiin, ja luulin koko matkan, että auto hajoaa johonkin risteykseen tai piiputtaa kolmosvaihteelle vaihtamisen jälkeen. Auto oli niin kurjassa kunnossa, että oli suorastaan ihme että se liikkui. Noin kymmenen kertaa se sammui matkan aikana, mutta käynnistyi silti aina nätisti uudestaan. Jane sanoi monta kertaa hieman huolissaan: "This is Chinese adventure" ja minä nyökkäilin mahdollisimman hyväksyvästi.

Menimme Solana - ostoskeskukseen syömään ja Jane lähti kotia kohti. Minä löysin hyvinvarustellun supermarketin, jossa sain täydennettyä Pepsi Max- varastoani.
Vertailun vuoksi: yksi puolen litran pullo PepsiMaxia maksaa 2,40 - 3 RMB, eli noin 0,30 - 0,40 euroa. Loistan pimeässä kaiken tämän juodun aspartaamin jälkeen. Pitkään.
 

Heppailua tiedossa!

Työkaverini Jane on järkännyt meidät ratsastamaan lauantaina klo 14. Teemme treffit metroasemalle, josta sitten otamme jonkin Janen järjestämän autokyydin.
Paikanpäältä saa kuulemma vuokrata kypärän ja "other equipment" ratsastusta varten. Hinta on epäilyttävän pieni, vain 80 RMB tunnilta, eli reilu 10 euroa mutta se johtuu kuulemma siitä, että ensimmäinen kerta on halpa, jotta saadaan myytyä vuoden mittainen membership. Toivottavasti eläimet ovat siistejä ja hyvin pidettyjä ja niillä on sopivat varusteet. Mielenkiintoista! Kivaa!

Olotila on flunssasta fyysisesti parantunut, mitä nyt vielä vähän yskittää ja nenä vuotaa.
Nyt täytyy myöntää että koti-ikävä vaivaa! Huomaan että kaipaan nuhjuisia aamutossujani, saunaa, suomenkielisiä uutisia telkkarista, hapankorppuja (joita ei löytynyt kaupasta enää), suppilovahveroita joiden kuvia kaikki laittelevat Facebookiin, oikeankorkuista työpöytää ja aivan erityisesti kaipaan omaa kotia ja miestä ja ystäviä. Ja Bepanthenillekin olis käyttöä tämän nenänniiston jäljiltä.

Tuulikorva ja varkausraportti

Lääkärin antamat lääkkeet tepsivät nopeasti, eilen tiistaina oli jo paljon parempi olo! Kuume on ainakin tiessään, vaikka tukkoinen olo vielä onkin, mutta päässä ei loisku enää niin pahasti.
Sain siis ibuprofeiinia, yskänlääkettä ja jotain kiinalaisia pillereitä. Yritin Google Translatella katsoa että mitähän nappeja tässä oikein popsin, ja vastaus oli kaikessa lääketieteellisyydessään kattava kuvaus:

päänsärky ohitettava tuulikorva antaa lämmin tulehdus alas

Tartuin sanoihin "ohitettava" ja "alas", jotka antavat toivoa tervehtymisestä.


Kävin lauantaina tekemässä myös ilmoituksen varastetusta polkupyörästä Oriental Plazan takana sijaitsevalla poliisiasemalla. Minulla oli mukanani pieni kiinankielen sanakirja, josta tankeroselitin "haluan tehdä ilmoituksen varkaudesta".  Poliisi ei tajunnut sönkötyksestäni varmaankaan mitään, ja hän soitti puhelimella apujoukkoja, eli nuoren poliisimiehen joka osasi pikkiriikkisen englantia.

 - Hello my bike is stolen and I would like to make a report about it.
 - Juur bäk is stoulen? 
- No, not my bag, my bike. Bicycle.
- Yes määm, juur bäk is stolen.
- No, my bike, my bicycle is stolen, not my bag.
- Jees määm, bäk is missing.

Kunnes tajusin, että tämä nuorimies lausuu sanan bike yhtäkuin bäk. Näytin kännykästä vielä kuvan varmuudeksi, että kyse on siis polkupyörästä, ei laukusta. Sitten minun piti kävellä poliisin kanssa rikospaikalle ja näyttää missä pyörä oli sijainnut. Ei johtolankoja.
Takaisin poliisiasemalle, jossa kaksi konstaapelia teki raporttia reilun tunnin. Passia tarvittiin, tarjosin myös ostokuittia pyörästä ja näytin uudestaan Sunshinen kuvaa kännykästä. Kysymykset eivät niinkään koskeneet pyörää tai sitä miten se oli lukittu, vaan että missä asun ja miksi minulla on pyörä ja mitä teen Pekingissä, kauanko viivyn täällä, ja mihin olin pyörän jättänyt ja miksi. Lopuksi sain täydellisen ohjeen mihin tahansa elämänvaiheeseen: You must be careful.

Pyysin kopiota raportista. Poliisit olivat tyrmistyneitä, ei määm, ei tätä raporttia teille anneta, tämä on vain meidän poliisien omaan käyttöön.
Tankeroselitin sanakirjan avulla, että "tarvitsen raportin vakuutukseeni" ja poliisit alkoivat nauramaan iloisesti! Tällä ulkomaalaisella on vakuutus polkupyörää varten, heheheheheh!!!!
"Duu juu realli have insuurans for bäk?"
Selitin että ei mulla polkupyörälle ole vakuutusta, vaan "travellers insurance". Poliisi yritti hieman hillitä nauruaan, ja sanoi että korvaako oikeasti matkustajavakuutus polkupyöriäkin? Sanoin että en tiedä, mutta voin yrittää.
- Jees määm, juu kän trai.
Ja neljän-viiden poliisin voimin yhteisröhönaurua aiheelle.
Kysyin poliisilta, että millaiset mahdollisuudet pyörän löytymiseen ovat? Herra vastasi: "Just like in Adidas ad: anything between possible and impossible"


Sitten leimattiin papereita, ja sanottiin että nyt pitää mennä migrein officeen. Ajattelin että johan tässä on päänsärkyä tarpeeksi yhden pyörän takia, että mihinkähän virastoon tässä ollaan menossa.
Poliisi toisti monta kertaa hitaasti kiinaksi, että mene tämän lapun kanssa migrein officeen ja kirjoitti osoitteen kiinaksi paperille + tekstin taviskirjaimin: migrein ofice. Plus paikan puhelinnumeron. Mutta migreenitoimistoon kannattaa mennä vasta huomenna.

Migreenitoimisto olikin sitten immigration office.
Taksikuski katseli lappua, ja pyöritteli päätään. Ajoi sitten johonkin, ja minä ajattelin että olen aivan väärässä paikassa, mutta käydään nyt testaamassa. 
Menin sisään China Governmental Officeen, jossa minut ohjattiin lapun perusteella toiseen kerrokseen. Esitin lapun uudestaan, ja siellä minulle sanottiin että ei, ei, ei tällaisia asioita ei voi täällä hoitaa, te ootte nyt hyvä ulkomaalainen aivan väärässä paikassa. Kiinassa on tapana "auttaa" muita ihmisiä niin, että neljä-viisi tyyppia tutkii vuorotellen yhtä lappua, jonka jokainen vuorollaan ottaa jonkun toisen kädestä ja kaikki puhuvat päällekäin toinen toistaan isommalla äänellä. Noin kuusi rouvaa luki lappua ja selitti toinen toisilleen, ei minulle, että missä se migreenitoimisto oikeasti sijaitsee. Sitten yksi osasi jotenkuten englantia ja selitti että mene tästä bussilla 749 sinne ja vaihda toiseen bussiin 146  ja sitten kävele ja ota sitten kolmas bussi 423 ja että tää paikka on Wanguao hutongin lähellä. No yksi rouva katsoi epäuskoista naamaani ja keskeytti reittiopas-selostuksen ja sanoi mene taksilla. Yritin selittää että tulin tänne taksilla, ja taksikuski jätti minut tähän osoitteeseen. Eikäku mene sinne taksilla, oli vastaus.  .....Migreeni alkoi kolkuttelemaan.....
Kiittelin kovasti ja nappasin lapun takaisin. Juu tosi paljon kiitoksia avusta, kiitos ihan hirmu paljon.

Menin ekaan kerrokseen, josta minut ohjattiin uudestaan toiseen kerrokseen: juu kyllä kyllä, tuonne vaan kakkoskerrokseen, etkös uskonut ekalla kerralla? Sinne vaan, toinen kerros.
Jep jep. Kiitos kiitos, kiitos paljon avusta, tosi paljon kiitoksia.
Lähdin kadulle metsästämään taksia.

Annoin lapun taksikusille, joka osoitti takanani olevaa rakennusta että hölmö ulkomaalainen, tää osoite on tässä sun selän takana. Yritin selittää että ei ole, tämä on väärä paikka. Sain sanottua Wanguao Hutong, ja sitten herra hoksasi, että ai niinpäs onkin muuten tämä osoite Wanguao Hutongin lähellä! Juu ajetaan sinne!

No sitten mutkiteltiin pitkä matka, ja päädyin taksilla pienen, ja erittäin rupuisen näköisen Hutongin päähän.  Taksimies selittää kiinaksi että en aja tuonne kujalle, kun sinne voi jäädä jumiin kun on niin ahdasta. En uskonut hetkeäkään, että immigration office olisi oikeasti tämän kapean ja pienen Hutongin varrella, vaan arvelin että se on kenties Hutongin toisessa päässä. Maksoin taksin ja lähdin lappu kädessäni etsimään migreenitoimistoa. Uskomatonta mutta totta, mutta pienellä Hutongin kujalla oli kuin olikin immigration office, jossa oli hieno elektroninen portti ja panssariovet. Harmittaa etten ottanut kuvaa, mutta päänsärky oli tosiaankin tuloillaan jo tuossa vaiheessa.

Ja eikun lappuja täyttämään, näyttämään passia, esittämään todistusta pyörän ostosta ja niin edelleen. Ajattelin että tässä migreenitoimistossa käydään läpi sama pitkä proseduuri kuin poliisilaitoksella. Mutta ei, migreenitoimistossa homma hoitui noin 15 minuutissa. Ja sitten tuli raportti, jonka voin liittää vakuutukseen, jossa on nyt monta punaista ja sinistä leimaa.

Oikein hieno lappu, mutta ei todellakaan monen tunnin vaivan arvoinen.

Flunssa iski

Vuokrasin lauantaiksi ja sunnuntaiksi fillarin, ja lauantaina sitten lähdin kohti 798 taidealuetta, ehdotetulla 11 km pyöräilyreitillä. Reitti lähti Sanlitunista, duunipaikan läheltä, jonne on jo matkaa se 8 km. Eli koko lenkin pituudeksi tuli noin 38 km, joka ei tunnu niin pitkältä kun reissuun käyttää monta tuntia, ja koko kaupunki on aivan litteä, ei ylämäen mäkeä koko kaupungissa. Reitin alussa on Friendship store, jossa myydään länsimaisia tuotteita, josta kävin ostamassa täytetyn patongin ja Pepsi Maxia. Sitten fillaroimaan. Reitti kulki lähetystöalueen läpi, jossa Argentiinan ja Nigerian rakennusket olivat kauniin taivaansinisiä, ranskalaisten ja jenkkien lähetystöt kuin armeijan bunkkereita, Israelin futuristinen rakennus pallomaisine lisäosineen ja sitten ns perinteisempiä kartanoita.

Jatkoin matkaa koiliseen kanaalin vartta pitkin, ja nyt näin ensimmäisen hämähäkin! Neija kerro siis Jahvetille terveisiä, ettei seititystä ole vieläkään tapahtunut, olen turvassa! En saanut hyvää kuvaa, mutta hämähäkki odotteli saalista verkkonsa keskellä, ja verkko oli kudottu kahden puunoksan väliin. Hämähäkillä oli kokoa jalkoineen ehkä noin kämmenpohjan verran.

Pääsin taidealueelle vähän liian myöhään, sillä kello oli jo viisi, ja kuuden aikaan täällä tulee jo pilkkopimeää. Taidealue on saanut nimensä vanhasta sähkölaitoksesta, jonka toiminta on lopetettu. Sähkölaitoksen osoite on ollut 798, ja siitä on tullut alueen tunnus. Kivoja patsaita, pitkä graffittiseinä, gallerioita ja kahviloita. Olisin viihtynyt pidempäänkin, ja sinne kyllä pitää mennä toistekin, jotta ehtii näkemään päivänvalossa enemmän. Ostin kierrätysmateriaaleista tehdyn laukun, jonne mahtuu tietokone. Oikein kiva, ja uniikki kappale. Ja oli vielä alennuksessakin!

Lauantaina illalla alkoi päänsärky ja nenänniisto. 

Sunnuntaina olo tuntui aamusta omituiselta, mutta fillarin vuokraa oli kuitenkin klo 18 saakka maksettuna, joten lähdin kohti etelää. Fillaroin asuinpaikalta kohti Pearl Markettia, joka on halpakopioiden ja krääsän ostospaikka. En kuitenkaan innostunut rannekelloista, silmälaseista, Dolze&Käppänän, Pardan tai muidenkaan tuotteista, vaan päätin jatkaa fillarointia. Kiersin Taivaan temppelin ulkopuolelta, joka onkin julmetun iso alue, en ollut sitä kartasta vielä tajunnutkaan! Taivaan temppelin alueelle ei saa viedä pyöriä, joten katsastan muurien sisäpuolise alueen sitten joskus myöhemmin. Fillaroin hitaasti ja niistin nenää. Yritin päättää, että en jumaleissön tule kipeäksi, mutta pahalta vaikutti.

Kävin pyörimässä Taivaallisen rauhan aukiolla, mutta olo veti jo niin veteläksi, että lähdin palauttamaan pyörää. Kävelin kotiin ja tunsin miten kuume nousi. Poikkesin paikalliseen apteekkiin, jossa kukaan ei puhunut englantia. Tiskillä puristelin päätäni, yskin ja niistin nenää ja sain paketillisen jotain pillereitä. Täti selitti minulle kiinaksi ja käsieleillä, että ota yksi aamulla ja yksi illalla.
Maanantai meni sängynpohjalla, niistäessä ja yskiessä.  Illalla olo alkoi olla jo niin karmea, että päätin lähteä testaamaan kiinalaista lääketiedettä.
Vakuutuksen mukaisesti sain kaiken toimimaan, ja pääsin lääkäriin. Lekuri tutki nielun, korvat, nenän ja kyseli innostuneesti millaisia leikkauksia minulle on aiemmin tehty? No erehdyin vastaamaan että monenlaista, niin hän innostui kuulemaan yksityiskohtia. Tuntui kiinnostuneemmalta mun vanhoista leikkauksista kuin nykyisestä terveydentilasta. No, ehkä se oli merkki siitä ettei mitään vakavaa ollut kyseessä. Sain lääkkeet suoraan sairaalasta mukaan, ja jokin lääkkeistä lopetti loiskumisen päässä ja nenän niistämisen lähes välittömästi. Yskänlääke maistuu kammottavalle, mutta tuntuu auttavan. Jään henkiin.

Sunshine varastettu

Voihan perrr....
Eilen piti lähteä pyöräilylenkille Pekingin taidealueelle, mutta tsadaa - enpäs lähtenytkään kun fillaria ei löydy mistään. Kiukkuisena marssin takaisin asuinkompleksini respaan selittämään että mun pyörä on varastettu. Nuori mies oli hyvin osaaottavainen, ja sanoi että voin halutessani mennä tekemään ilmoituksen poliisilaitokselle, joka sijaitsee aivan nurkan takana.
Kysyin häneltä, että onko käynti turha? Hän vastasi, että maam, luultavasti haaskaatte siellä vaan aikaanne kenties monta tuntia. Ja että tsäänssit pyörän löytymiseen ovat alle 1 prosentin luokkaa.

Nielin kiukkuni, ja lähdin kävelemään Wangfujing - ostoskadulle. Menin ostoskadun päästä Wangfujing Snack streetille, jossa myydään kaikkea mahdollista tikuissa. Lämmintä oli viereisen ostoskeskuksen seinämittarin mukaan +27, ja tuotteet olivat "houkuttelevasti" lämpimässä auringonpaisteessa ilman sen suurempia viilentäjiä.

Tässä pari otosta, niin tiedätte mitä tilata sitten kun käytte Pekingissä

Mustekalaa ja kananpoikasia tai ankanpoikasia. 

Silkkiperhosen toukkia, skorpioneja, lisää skorpioneja, hämähäkkejä ja olisikohan ollut kaskaita tai jotain isoja heinäsirkkoja. 

Jotain höyrytettyjä dumplingseja olettaisin näiden olevan. Luultavasti kiinalaiseen makuun jotain yltiösupermakeaa. 

Taskurapuja täytettynä jollakin. Näytti oikeastaan aika hyvältä. 

Minä söin sitten lopulta nuudeleita erilaisilla sienillä ja kasviksilla. Oli hyvää, mutta katuruoaksi aika kallista, eli 45 RMB. 

Sichuania, buddhaa ja pandoja

Maanantaina aamulla nokka lähti kohti lentokenttää ja Sichuanin maakuntaa. Päätepiste oli Chengdun kuapunki, jossa 14 miljoonaa asukasta. Ei ihan pieni kylä sekään.

Kävimme kävelemässä kapealla markkinakujalla, jossa myytiin pandakrääsää, buddhakrääsää ja krääsää. Kujan jälkeen päädyimme puistoon, jossa oli meneillään "matchmaking" - eli liveilmoitustaulu, jossa vanhemmat etsivät lapsilleen puolisoita. A4 paperiarkilla lukee tytön tai pojan tiedot, ja millaista puolisoa hänelle etsitään. Tytöt etsivät yleensä vähintään 168 cm pitkää, korkeasti koulutettua ja miestä joka ei asu enää vanhempiensa kanssa.  Tyrkylle tulleet vanhemmat tsiigailevat toistensa tauluja ja kuhina on kova.
Puistossa on matchmakingin lisäksi myös paritanssia ja ilmapallojen vääntelyä sekä todella taidokkaita sokeriliemestä tehtyjä tikkunekkuja, jotka ovat lohikäärmeen, lintujen, kukkien tms muotoisia. 

Tällä tytöllä oli ilmapalloalien selässään. 

Sitten illalliselle. Tarjolla oli Sichuanilainen illallinen jossa oli kaikkea mahdollista, höystettynä chilillä ja chilillä ja vielä vähän chilillä. Osa oli niin tulista, että en kyennyt ottamaan kuin lusikallisen.

Koisimaan ja aamulla hotellin aamiaiselle. Aamiainen koostui ns länsimaalaisten jugurtin, murojen ja paahtoleivän lisäksi riisistä ja kanakastikkeesta, possukastikkeesta ja nautakastikkeesta: kaikesta sellaisesta siis mitä normaalisti täällä olen syönyt lounaaksi. Banaania ja viinirypäleitä löytyi.

Hypättiin kuuden hengen ryhmämme vaniin, ja sitten kohti Leshania. Kuskimme ajoi niin lujaa, holtittomasti, vaarallisesti ja idioottimaisesti, että olimme noin viidessä todella läheltä piti tilanteessa. Minä pelkäsin aidosti jo henkeni puolesta. Ryhmämme brittimies sanoi oppaallemme, että kuskin ajaminen on vaarallista ja että hänen pitäisi hidastaa. Opas ei uskaltanut sanoa kuskille kovin terävästi asiaa, ja saimme uuden kuskin vasta illalla takaisin Chengdussa. Karmeinpia kyytejä ikinä.

Leshanissa lähdimme katsomaan maailman korkeinta buddha- patsasta, joka oli kaiverrettu vuorenrinteeseen, kohtaan jossa kolme jokea kohtaa. Joki on erityisen kuohuva ja virtaava, ja buddha oli tehty rauhoittamaan jokea, jotta kalastajien veneet pysyisivät pystyssä ja he eivät hukkuisi. Ensin saimme näkymän jokilaivasta, joen puolelta patsaaseen, ja olihan se vaikuttava näky.

 Laivassa saimme to-del-la arvelluttavat pelastusliivit päällemme. Onneksi laivamme pysyi pinnalla, vaikka törmäsikin pari kertaa vieressä oleviin laivoihin.

 Buddhan patsaan alapuolelle olisi päässyt laskeutumaan rappusia, mutta jono näytti siltä että olisimme seisoneet siinä noin 3 tuntia, joten oppaamme suositteli meille vain kiipeämistä hieman ylöspäin, jotta näkisimme buddhan pään ja päälaen. Jengiä riitti sielläkin.

 Jono.

 Suitsukkeita buddhan temppelin edustalla.

 Munkkeja rukoilemassa, ympärillä noin tuhat ihmistä pällistelemässä, minä mukaanlukien.

 Leshanista sitten kuolemaa uhaten saman hullun autokuskin kyydissä 2,5 tuntia takaisin moottoritietä pitkin. Jestas että pelotti! Oppaamme sai vaihdettua kuskin, niin että illallisen jälkeen pääsimme toisen kuskin kyytiin, joka ajoi aivan normaalisti.  Chengdussa pääsimme taas Sichuanilaiselle illalliselle, jossa kaikki ruoat riisiä lukuunottamatta oli taas upotettu, päällystetty tai täytetty chilillä. Nyt ei enää ole epäilystäkään että millaista se Sichuanilainen ruoka oikein on!

Dinnerin jälkeen show-esitykseen tai miksikäs sitä nyt kutsuisi. Sikermä perinteistä kiinalaista esittävää näyttämötaidetta: vaatteiden vaihtoa silmänräpäyksessä, varjoteatteria, oopperaa, musisointia perinteisillä soittimilla, sketsejä ja akrobatiaa. Nuori mimmi mm heittäytyi selälleen lattialle, ja pyöritti jaloillaan tynnyriä ja lopuksi keittiön pöytää. Taidokasta. Ja puvut olivat superupeita, meikit samoin.

Yöpuulle ja aikaisin aamulla ylös. Vihdoinkin päästiin siihen koko matkan tarkoitukseen, eli pandoihin!
Niitähän me lähdettiin etupäässä katsomaan. Meille oli varattu koko aamupäivä Chengdu Panda Breeding Research Centerissä. Mielessä kalvoi koko ajan ajatus, että entäs jos se paikka ei ole siisti, tai jos eläimillä on pienet kopit tai jos ne ovat surullisen näköisiä tai että jos se on paikka jossa revitään turisteilta rahat pois eläimien kustannuksella...? No suureksi ilokseni tämä epäilys oli täysin väärä. Paikassa on viimeisen 25 vuoden aikana onnistuttu saamaan pandavauvoja joko luonnollisesti tai keinohedelmöittämällä yli 70 kappaletta, ja pandojen geenipankkia on pystytty rakentamaan maailmanlaajuisesti.
Pandat olivat leikkisiä, iloisen oloisia, niillä oli isot alueet missä oleskella, mahdollisuus mennä sisään tai ulos itsenäisesti, koko iso puisto oli siisti ja sitä selkeästi hoidettiin hyvin. Tottakai pandakrääsää myytiin joka puolella, mutta se on myös iso osa tutkimuskeskuksen rahoittamista.
Keskuksessa oli sekä isopandoja että punapandoja, ja kaikki olivat kovia leikkimään ja painimaan kavereidensa kanssa.

Ihania palleroitahan ne ovat! Tekemällä lahjoituksen keskukselle sai t-paidan ja pääsi sitten samaan kuvaan pandan kanssa. Tässä meikäläinen Shuang Xinin kanssa. Ikää herrasmiehellä oli 14 kuukautta, ja hän oli keinohedelmöityksen tulos, toinen kaksosvauvoista ja hänen nimensä tarkoitti Toista Sydäntä. Meidät puettiin suojakaapuun ja käsissä piti olla muovihanskat, mutta pandan turkki tuntui silti hanskojen läpi tosi karhealta. Shuang Xin mutusti omenaa ja hunajaan kastettua bambua kuvaussession ajan, ja oli hyvin tyytyväisen oloinen.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.