Koneessa en saanut nukuttua juuri lainkaan: vaikka sain ihanan paikan, jossa vieressäni ei ollut ketään, (kiitos Jaana!) takanani ja edessäni istuvat kiinalaiset herrahenkilöt aivastelivat, yskivät ja korskauttelivat niin äänekkäästi että unet jäivät lyhyiksi. Ja epämiellyttävän ääntelehtimisen lisäksi noin 15 hengen seurue alkoi keittämään nuudeleita (!!!???) keskellä yötä. Nuudelikuppeja revittiin auki sellofaaneista ja muoveista ja karjuttiin koneen toiselle puolelle kavereille, varmaan jotain tyyliin mulla on paremmat nuudelit kuin sulla. Isoon ääneen. Ja sitten ravattiin hakemaan kuumaa vettä lentoemoilta. Ja hypättiin penkkiin ja pois penkistä. Ja huudeltiin kavereille.
Pääsin lopulta kahdeksan tunnin jälkeen perille Pekingiin. Minua oli vastassa autokuski, joka ei osannut sanaakaan englantia. Minä juttelin hänelle englantia ja hän minulle tai itselleen kiinaa. Hyvin sujui. Kävelin herran perässä noin 20 minuuttia lentoaseman parkkihallissa, koska hän ei enää muistanut mihin oli autonsa parkkeerannut :-)
Vettä tuli kaatamalla kuin saavista, ja moottoritiellä herra ajeli aikamoista vauhtia. Viereiselle kaistalle tuli kuorma-auto, eikä lasista meinannut nähdä ulos, kun pyyhkijät olivat niin hitaalla nopeudella. Ratkaisu oli se, että herra ajoi vielä lujempaa, että pääsi kuorma-autosta ohi, mutta ei suinkaan säätänyt pyyhkimiä nopeammalle.
Pääsin asunnolle, joka onkin tosi kiva! Pieni keittiö, olohuone, kylppäri ja makkari. Olkkarin pöydällä oli kaunis orkidea ja tervetuloa- viesti pomoltani Casperilta. Yhdeksäs kerros ja ikkunoista näkymät sisäpihan suihkulähteelle. Pyöriskelin hetken päättömästi ympyrää ja sitten tajusin että nyt pitää nukkua jotta saan aivotoiminnan kohdallen. Olin siis perillä kolmelta aamuyöllä suomen aikaa. Nuijanukutus ja 4 tunnin tirsat.
Herättyäni sain matkalaukut purettua ja sitten ovikello soi. Siellä oli tanskalainen Signe, joka on Casperin vaimo. He asuvat samassa rakennuksessa, 11 kerrosta ylempänä. Hän tuli toivottamaan minut tervetulleeksi ja toi mukanaan englanninkielisiä lehtiä, josta näkee mitä kaupungissa tapahtuu. Oikein mukava nainen! Varoitteli että tässä keskustan alueella on paljon tyyppejä jotka haluavat kutsua teelle tai tutustumaan taidegalleriaan tms, joiden mukaan ei kannata lähteä, koska hinta teen juonnista saattaa olla useita satoja.
Lähdin käppäilemään ulos, koska sade oli lakannut, ja yritin löytää supermarkettia tai jotain mistä ostaa aamiaistarvikkeita. Tällä alueella on vain Pradan, Tiffanyn ja BlackBerryn liikkeitä, joten laihaksi jäi yritys. Menin kuitenkin syömään, ja kiinalaisen pikaruokaravintolan seinällä olevien kuvien perusteella päättelin että tilaan jotain missä näyttäisi olevan katkarapuja ja jotain muuta. Hinta oli noin 4 euroa, ja pöperö oli hyvää. Ravun lisäksi vartaassa oli kanaa, pohjalla riisiä ja jotain kimchin tyylistä kaalia. Annoksesta löytyi pieniltä mozzarellapalleroilta näyttäviä pienenpieniä keitettyjä munia. En tiedä minkä eläimen munia ne olivat, mutta eivät suurta herkkuani.
Kun menin ostoskeskuksen ulkopuolelle ihastelemaan ilta-aurinkoa, niin johan viereeni lyöttäytyi "taitelija" Tim, joka halusi viedä minut tutustumaan galleriaansa nauttimaan kupillisen teetä. Kiitin kohteliaasti ja lähdin toiseen suuntaan. Tim seurasi noin sata metriä perässäni, ja sanoin hänelle vaan kohteliaasti kolme kertaa: ei kiitos. Lopulta auttoi.
Teetä alkoi sitten oikeasti tehdä mieli. Pysähdyin kahvilaan ja tilasin "black tea with milk". Sain ihmeellistä makeaa teetä, vähän kuin intialaista chaita, jossa oli reilusti vaahdotettua maitoa :-) Täytyy miettiä miten tilaan jatkossa.
Siemailin teetä, ja viereisessä pöydässä oli noin viisissäkymmenissä oleva pariskunta. Herra nosti kankkuaan ja päästi mojovan pierun. Ketään ei näyttänyt haittaavan.
Nyt lähden ihmettelemään uima-allasosastoa, jotta saisin itseni tarpeeksi väsyneeksi yöunia varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti