No sitä kuuluisaa ankkaa

Pekingin ankkaa. Roasted Duck. Hyvää. En ehtinyt ottaa kuvaa. Tekstin alla olevat kuvat on linkkejä muualta netistä, mutta näyttää juuri samalta kuin tämänpäiväinen annos.

Ankat paistetaan isoissa uuneissa kokonaisina, nahkoineen, kauloineen, päineen kaikkineen. Ankan vatsa täytetään hedelmillä, mausteilla ja jollain liemellä. Ankat roikkuu koukuista ison uunin katosta, ja välillä niitä sivellään jollain makealla siirapin tyyppisella nesteellä.
Uunissa poltetaan omena-, päärynä- tai persikkapuun oksia, jotta tuoksu on parempi ja ankka saa hyvän savustetun, kullanruskean pinnan kuten esim savulohessa.

Ankkaa saa leikata vain ne kokit, jotka opiskelevat tätä tiedettä kuusi kuukautta. Ankkaan tehdään tarkasti 172 leikkausta, ja rapea nahka leikataan lihan mukaan. Kokki usein leikkaa lihan pöydän vieressä, tai se voidaan tuoda valmiiksi viipaloituna pöytään.

Ateria alkaa sillä, että pöytään tuodaan alkupalat: kylmää ankan maksaa viipaloituna, keittoa jossa on kaalia ja ankan verestä tehtyä hyytelöä, kalaa, vihannes-tofukeittoa, merileväkuutioita, kurpitsaa chilissä ja vihreitä vihanneksia, joita en tunnistanut mutta olivat hyviä nekin.

Sitten tulee itse ankka. Kullanruskea nahka tarjottimella leikattuna ohuiksi siivuiksi, sekä ohuenohuita pieniä lättyjä, paksua soija/seesamitahnaa, tulitikun ohuita siivuja kurkusta ja jostain toisesta vihanneksesta sekä pieni kulho sokeria. Lätylle laitetaan kurkkua ja sitä toista, otetaan ankanpala ja kastetaan se kastikkeseen ja sitten lätty rullataan ja haukataan. Ankkaa voi myös dipata sokeriin, mutta mielestäni kastike oli parempaa kuin sokerikuorrute.

Jösses miten hyvää!

Lopuksi tulee vielä tofu-kaalikeitto, jossa on käytetty kaikki loput osat ankasta: luut, pää, kaula ja muut osat. Näitä osia ei ole tarkoitus syödä keitosta, vaan ne antavat ainoastaan makua tofulle ja kaalille. Lopuksi syödään parsalta näyttävää vihreää kasvista.

Kannattaa kokeilla!