Hebeissä Kiinan (rapistuneella) muurilla

Olin varannut patikointi- ja yöpymisreissun Kiinan muurille. Lähdin ajoissa, katsoin metrokartasta että juu ensin linjalla 1 kolme pysäkkiä ja sitten vaihto linjalle 10 ja sitten sieltä otan taksin perille. Muuten hyvä suunnitelma, paitsi että viimeisellä metropysäkillä kun nousin ylös, tie oli suljettu. Jättimäinen mielenosoitus, populaa järjettömästi ja ei taksia, ei koppimopoa, ei edes fillaririkshaa. No ei kun yritys lähteä kävelemään vellovassa ihmismassassa.

Yritin soittaa retkikeskukseen, että olen tulossa, älkää lähtekö ilman minua, mutta numero oli koko ajan varattu. "Kävelin" eli matelin ihmismassassa 3 km matkaa melkein 50 minuuttia ja pelkäsin että myöhästyn bussista. Kun pääsin paikanpäälle, niin kaikki muutkin olivat onneksi myöhässä tien sulkemisen vuoksi. Kiinalainen oppaamme selitti että mielenosoitus oli Japanin suurlähetystön edessä, ja aiheena oli saarikiista: kummalle valtiolle saaret oikein kuuluvat: Kiinalle vai Japanille. Siellä on kaiketi luonnonvaroja, joista kiista on syntynyt. Totuutta en tiedä, kumpi maa saaret omistaa. Jouduimme kävelemään bussille vielä noin 30 minuuttia, koska bussikaan ei päässyt lähemmäksi.

Parin tunnin ajomatka pois Pekingistä, ja bussin ikkunasta äkkäsin myös 2008 olympialaisiin rakennetun Bird´s Nest- stadionin ja sen vieressä olevan uintikeskus Water Cuben. Sinne pitää päästä pulikoimaan!
Ryhmämme oli 14 henkinen plus paikallisoppaat. Ryhmässä oli italialaisia, jenkkejä, saksalainen, irlantilainen ja meikäläinen.

Pääsimme perille pieneen kylään, jossa bussin vieressä odotti aasi, jonka selkään lastattiin illan ruokatarpeet sekä teltat, makuupussit ja makuualustat. Jokainen kantoi omat tavaransa omassa repussaan. Kuvassa aasin taustalla näkyy muuri, jonne oli siis matkaa noin 2 kilometriä kylästä. Enpä tässä vaiheessa arvannut, millainen patikointi edessä oli!

Ja eikun lähdettiin matkaan. Ensimmäisen 10 minuutin aikana tajusin että tämä ei olekaan leppoisaa patikointia ja luonnon ihailua, vaan jumaleissön hikistä hommaa jossa kunto ei meinaa riittää! Seinämä jota kiivettiin, oli reilusti yli 45 asteen kulmassa, ja siinä ei voinut vain kävellä vaan piti käsillä tarttua ylempänä oleviin varpuihin ja heiniin, jotta pääsi ponnistamaan ylemmäksi. Mieleeni tuli seinäkiipeilykokeilu viime keväänä. Jalansijat olivat puolikkaan lenkkarin kokoisia. Sydän pompotti, hengästyin lähes läkähdyksiin ja jalkalihakset olivat kovilla. Lämmintä on noin 25-30 astetta ja hiki valuu. Sinnillä vedin 2 tuntia ja voi sitä riemua kun pääsimme muurin päälle!

 Pelkäsin että olen koko ryhmän hitain ja huonokuntoisin, mutta onnekseni olin kohtalaista keskitasoa. Koko ryhmäämme ihailutti ja hymyilytti paikallisoppaamme, 60-vuotias noin 150 cm pitkä herra, joka lähes juoksi vuorenrinteen ylös, eikä edes hikoillut. Heppu pysähtyi aina naureskellen polttelemaan tupakkia, kun ulkomaalaiset isonenät vielä punnersivat punaisina rinnettä ylöspäin. Heti kun joku saavutti istuskelevan herran, hän pomppasi pystyyn gasellimaisen kevyesti jatkamaan matkaa ja katosi kasvillisuuden sekaan.

Muuri oli todella rapistunut. Paikoin muurista oli jäljellä vain metrin korkuinen osa, toisaalla saattoi olla jopa reunatkin jäljellä. Polku muurin päällä oli paikoin noin tennarin levyinen ja joissain paikoissa oli niin paljon irtokiviä, että emme voineet kulkea muurilla, vaan siirryimme rämpimään muurin vieressä vielä tiheämmän kasvillisuuden seassa. Lauantaina patikoimme eli kiipeilimme kuuden tunnin aikana noin kuusi kilometriä, jonka jälkeen leiriydyimme muurin juurelle. Pilkkopimeässä teltta pystyyn ja sitten illalliselle. Tähdet ja tähtitaivas olivat uskomattoman upeat! Kun aurinko laski, tuli todella kylmää. Veikkaan että reilusti alle 10 astetta. Vedin villapipon päähän, hanskat käteen ja laitoin kaikki mukana olevat vaatteet päälle ja kömmin makuupussiin. Viereisessä teltassa ollut italialaisherra kuorsasi julmetun kovaa, joten nukkuminen jäi  äänisaasteen ja palelemisen vuoksi vähiin.
Ylös klo 5:30 katsomaan upeaakin upeampaa auringon nousua! Aurinko nousi vuorten takaa noin parissa minuutissa, ja aikainen herääminen oli todellakin sen arvoista. Pokkarikameran kuvissahan tämä ei näytä miltään, mutta hieno se oli, uskokaa pois.

 Sitten teltta kasaan, aamiaiseksi pullamaista valkoista vuokaleipää ja mustikkahilloa? Tarjolla oli vain nescafe- pikakahvia, eikä teetä lainkaan, joten otin sitten kuumaa vettä mukiin. Täällä ei muuten tarjoilla kylmää vettä lounaspaikoissa missään muuta kuin pyynnöstä, vaan pöytään tulee aina kannullinen kuumaa vettä. Joten olin jo tottunut kuuman veden juontiin :-)

Ja sitten liikkeelle. Ensin noin pari tuntia muurilla eteenpäin: ihan lähellä näyttäneelle vartiotornille meni kaksi tuntia aikaa, ja matkaa noin reilu kilometri. Ylös, alas, vielä jyrkemmin ylös ja sitten taas alas. Huhhei!
Sitten lähdimme muurilta alas kohti kylää, ja siihen kului toiset pari tuntia. Reisilihakset olivat aikamoista hyytelöä tämän jälkeen.

Kun pääsimme alas kylään, pääsimme juomaan kylmät oluet ja syömään todella herkullista lounasta! Ulkoilma kehittää hyvän ruokahalun, ja söimme kaikki viimeistä murusta myöden lautaset tyhjäksi herkuista.

Sitten bussiin ja kohti Pekingiä.
Turistipaikkoja muurille ovat Badaling, Mutianyu, Huoangha Cheng ja Simatai, joissa muuria on entistetty, kohteissa on kaiteet, matkamuistomyymälät, kahvilat ja näköalahissit. Pitäähän sielläkin käydä, sitten kun tulee vieraita, mutta nyt on nähty luonnontilainen Great Wall of China.