Tuulikorva ja varkausraportti

Lääkärin antamat lääkkeet tepsivät nopeasti, eilen tiistaina oli jo paljon parempi olo! Kuume on ainakin tiessään, vaikka tukkoinen olo vielä onkin, mutta päässä ei loisku enää niin pahasti.
Sain siis ibuprofeiinia, yskänlääkettä ja jotain kiinalaisia pillereitä. Yritin Google Translatella katsoa että mitähän nappeja tässä oikein popsin, ja vastaus oli kaikessa lääketieteellisyydessään kattava kuvaus:

päänsärky ohitettava tuulikorva antaa lämmin tulehdus alas

Tartuin sanoihin "ohitettava" ja "alas", jotka antavat toivoa tervehtymisestä.


Kävin lauantaina tekemässä myös ilmoituksen varastetusta polkupyörästä Oriental Plazan takana sijaitsevalla poliisiasemalla. Minulla oli mukanani pieni kiinankielen sanakirja, josta tankeroselitin "haluan tehdä ilmoituksen varkaudesta".  Poliisi ei tajunnut sönkötyksestäni varmaankaan mitään, ja hän soitti puhelimella apujoukkoja, eli nuoren poliisimiehen joka osasi pikkiriikkisen englantia.

 - Hello my bike is stolen and I would like to make a report about it.
 - Juur bäk is stoulen? 
- No, not my bag, my bike. Bicycle.
- Yes määm, juur bäk is stolen.
- No, my bike, my bicycle is stolen, not my bag.
- Jees määm, bäk is missing.

Kunnes tajusin, että tämä nuorimies lausuu sanan bike yhtäkuin bäk. Näytin kännykästä vielä kuvan varmuudeksi, että kyse on siis polkupyörästä, ei laukusta. Sitten minun piti kävellä poliisin kanssa rikospaikalle ja näyttää missä pyörä oli sijainnut. Ei johtolankoja.
Takaisin poliisiasemalle, jossa kaksi konstaapelia teki raporttia reilun tunnin. Passia tarvittiin, tarjosin myös ostokuittia pyörästä ja näytin uudestaan Sunshinen kuvaa kännykästä. Kysymykset eivät niinkään koskeneet pyörää tai sitä miten se oli lukittu, vaan että missä asun ja miksi minulla on pyörä ja mitä teen Pekingissä, kauanko viivyn täällä, ja mihin olin pyörän jättänyt ja miksi. Lopuksi sain täydellisen ohjeen mihin tahansa elämänvaiheeseen: You must be careful.

Pyysin kopiota raportista. Poliisit olivat tyrmistyneitä, ei määm, ei tätä raporttia teille anneta, tämä on vain meidän poliisien omaan käyttöön.
Tankeroselitin sanakirjan avulla, että "tarvitsen raportin vakuutukseeni" ja poliisit alkoivat nauramaan iloisesti! Tällä ulkomaalaisella on vakuutus polkupyörää varten, heheheheheh!!!!
"Duu juu realli have insuurans for bäk?"
Selitin että ei mulla polkupyörälle ole vakuutusta, vaan "travellers insurance". Poliisi yritti hieman hillitä nauruaan, ja sanoi että korvaako oikeasti matkustajavakuutus polkupyöriäkin? Sanoin että en tiedä, mutta voin yrittää.
- Jees määm, juu kän trai.
Ja neljän-viiden poliisin voimin yhteisröhönaurua aiheelle.
Kysyin poliisilta, että millaiset mahdollisuudet pyörän löytymiseen ovat? Herra vastasi: "Just like in Adidas ad: anything between possible and impossible"


Sitten leimattiin papereita, ja sanottiin että nyt pitää mennä migrein officeen. Ajattelin että johan tässä on päänsärkyä tarpeeksi yhden pyörän takia, että mihinkähän virastoon tässä ollaan menossa.
Poliisi toisti monta kertaa hitaasti kiinaksi, että mene tämän lapun kanssa migrein officeen ja kirjoitti osoitteen kiinaksi paperille + tekstin taviskirjaimin: migrein ofice. Plus paikan puhelinnumeron. Mutta migreenitoimistoon kannattaa mennä vasta huomenna.

Migreenitoimisto olikin sitten immigration office.
Taksikuski katseli lappua, ja pyöritteli päätään. Ajoi sitten johonkin, ja minä ajattelin että olen aivan väärässä paikassa, mutta käydään nyt testaamassa. 
Menin sisään China Governmental Officeen, jossa minut ohjattiin lapun perusteella toiseen kerrokseen. Esitin lapun uudestaan, ja siellä minulle sanottiin että ei, ei, ei tällaisia asioita ei voi täällä hoitaa, te ootte nyt hyvä ulkomaalainen aivan väärässä paikassa. Kiinassa on tapana "auttaa" muita ihmisiä niin, että neljä-viisi tyyppia tutkii vuorotellen yhtä lappua, jonka jokainen vuorollaan ottaa jonkun toisen kädestä ja kaikki puhuvat päällekäin toinen toistaan isommalla äänellä. Noin kuusi rouvaa luki lappua ja selitti toinen toisilleen, ei minulle, että missä se migreenitoimisto oikeasti sijaitsee. Sitten yksi osasi jotenkuten englantia ja selitti että mene tästä bussilla 749 sinne ja vaihda toiseen bussiin 146  ja sitten kävele ja ota sitten kolmas bussi 423 ja että tää paikka on Wanguao hutongin lähellä. No yksi rouva katsoi epäuskoista naamaani ja keskeytti reittiopas-selostuksen ja sanoi mene taksilla. Yritin selittää että tulin tänne taksilla, ja taksikuski jätti minut tähän osoitteeseen. Eikäku mene sinne taksilla, oli vastaus.  .....Migreeni alkoi kolkuttelemaan.....
Kiittelin kovasti ja nappasin lapun takaisin. Juu tosi paljon kiitoksia avusta, kiitos ihan hirmu paljon.

Menin ekaan kerrokseen, josta minut ohjattiin uudestaan toiseen kerrokseen: juu kyllä kyllä, tuonne vaan kakkoskerrokseen, etkös uskonut ekalla kerralla? Sinne vaan, toinen kerros.
Jep jep. Kiitos kiitos, kiitos paljon avusta, tosi paljon kiitoksia.
Lähdin kadulle metsästämään taksia.

Annoin lapun taksikusille, joka osoitti takanani olevaa rakennusta että hölmö ulkomaalainen, tää osoite on tässä sun selän takana. Yritin selittää että ei ole, tämä on väärä paikka. Sain sanottua Wanguao Hutong, ja sitten herra hoksasi, että ai niinpäs onkin muuten tämä osoite Wanguao Hutongin lähellä! Juu ajetaan sinne!

No sitten mutkiteltiin pitkä matka, ja päädyin taksilla pienen, ja erittäin rupuisen näköisen Hutongin päähän.  Taksimies selittää kiinaksi että en aja tuonne kujalle, kun sinne voi jäädä jumiin kun on niin ahdasta. En uskonut hetkeäkään, että immigration office olisi oikeasti tämän kapean ja pienen Hutongin varrella, vaan arvelin että se on kenties Hutongin toisessa päässä. Maksoin taksin ja lähdin lappu kädessäni etsimään migreenitoimistoa. Uskomatonta mutta totta, mutta pienellä Hutongin kujalla oli kuin olikin immigration office, jossa oli hieno elektroninen portti ja panssariovet. Harmittaa etten ottanut kuvaa, mutta päänsärky oli tosiaankin tuloillaan jo tuossa vaiheessa.

Ja eikun lappuja täyttämään, näyttämään passia, esittämään todistusta pyörän ostosta ja niin edelleen. Ajattelin että tässä migreenitoimistossa käydään läpi sama pitkä proseduuri kuin poliisilaitoksella. Mutta ei, migreenitoimistossa homma hoitui noin 15 minuutissa. Ja sitten tuli raportti, jonka voin liittää vakuutukseen, jossa on nyt monta punaista ja sinistä leimaa.

Oikein hieno lappu, mutta ei todellakaan monen tunnin vaivan arvoinen.