Menimme ravintolaan, joka on erikoistunut grillattuun kalaan ja mereneläviin. Alkuruoaksi oli ohueksi raastettua kurkkua ja porkkanaa, sekä lemppariani ruttuisia mustia sieniä.
Sitten pöytään kannettiin kaksi puolikkaan uunipellin kokoista astiaa, jossa molemmissa oli täytetty, grillattu kala. Astian alla oli hiiliä astiassa, jotta kalan liemi kiehuu pitkään vielä pöytään tuomisen jälkeenkin. Toinen oli Grass Carp eli jonkin sortin karppi, ja toinen catfish eli monni.
Kalat oli täytetty sellerillä, sipulilla, lootuksenjuurilla, perunalla ja pavuilla. Ihan mielettömän hyvää! Työkaverit taistelivat kalojen päistä, että kuka ne saa syödä, koska kalan poskilihat ovat parhaimpia paloja. Maistoin monnin viikseä, joka oli kuiva ja rapea.
Kiittelin kovasti taas työkavereita, että he kutsuvat minut mukaan erilaisiin ravintoloihin ja tapahtumiin, koska on kivaa nähdä ja kokea ns perikiinalaista arkea ja juhlaakin. He olivat sitä mieltä, että kutsuvat minut mielellään, koska olen kiinnostunut heidän kulttuuristaan ja tekemisistään enkä ole "too picky".
Kuulin että ensi viikolla olisi kenties tiedossa grillibileet, jos kaikki järjestelyt menevät nappiin. Sanoin että tulen mielelläni :-)
Lauantaina Janen kanssa tehtiin treffit Shihuin metroasemalle, josta otettiin taksi kohti hevostallia. Jane otti puhelimestaan karttasovelluksen auki, ja selitti taksikuskille minne pitää ajaa ja minne kääntyä.
Aika pitkä matka sinne oli, mutta sen verran paikallistin, että talli sijaitsi lähellä lentokenttää.
Jane oli hankkinut ratsastuksen netistä jollain alennuskupongilla, ja hinta oli vain 80 RMB, eli noin 10 euroa. Pääsimme paikalle, ja saimme chapsit, hanskat ja kypärät. Sitten tyttö kysyi että minkä verran olemme ratsastaneet, ja Jane sanoi että kolme kertaa, ja minä sanoin että joitakin vuosia. Jane kertoi, että tallilla ei olekaan saatavilla englanninkielistä opettajaa tänään. Lieköhän on muinakaan päivinä? No ajattelin että kyllähän mä voin itsekin tunnin pyöriä jos se vaan sallitaan.
Sitten lähdettiin tallia kohti, jossa esiteltiin hevoset tuomalla ne karsinoista ulos. Tallipoika esitteli minulle hevosen nimeltä Musta Perhonen, joka näytti siltä että oli ollut vetelemässä sikeitä päiväunia. Hevonen oli puoleksi nukahtamaisillaan vielä käytävällä, ja sen harja oli letitetty hienoille koulunutturoille. Nyökkäsin hyväksyvästi, ja ajattelin että on sitten varmaan turvallista ratsastaa tällä kaverilla, jos nukahtaminen on eniten mielessä.
Hevonen vietiin ulos, jossa se harjattiin, ja sen nutturat avattiin ja sille laitettiin varusteet. Suitset ja satula olivat hieman nukkavieruja, mutta näyttivät olevan juuri tälle hevoselle sopivat. Tallipoika tuli märän pyyhkeen kanssa ja pyyhki Mustan Perhosen turvan ja naaman ja hevonen nautti tästä aivan silminnähden :-) Se oikein työnsi turpaansa poikaa kohti ja pyysi lisää märän pyyhkeen käsittelyä!
Sitten minun hevoseni ja Janen hevonen talutettiin kentälle, ja herra Opettaja tuli paikalle. Miehellä oli Ray Ban pilottiaurinkolasit, ja muhkeimmat viikset mitä olen Kiinassa nähnyt. Tuli mieleen Burt Reynolds kiinalaisittain. Herra Opella oli valkoiset ratsastushousut, mustat kiiltävät saappaat ja toppaliivi paitapuseron päällä. Lämmintä oli 25 astetta.
Sitten selkään, ja Musta Perhonen oli todellakin nukahtamaisillaan. Kävelin kaksi kierrosta ja yritin saada rouvan hereille, mutta juuri mitään ei tapahtunut. Herra Ope sanoi jotain kiinaksi, ja tallipoika lähti kiireesti kohti tallia. Hetken päästä poika tuli takaisin bamburaipan kanssa, ja Herra Ope sanoi minulle jotain kiinaksi. En ymmärtänyt, ja hän nosti kätensä ylös että pysähdy niin tuon tämän raipan sulle. Ookoo. Musta Perhonen tajusi heti, että oijoi nyt ne toi tuolle raipan, mun pitää herätä.
Työkaverini Jane oli talutettavana kentän toisessa päässä, joten ei voinut tulkata mulle mitään. Herra Ope sanoi jotain kiinaksi, enkä tietenkään tajunnut. Näytti sitten sormillaan että mene lujempaa, osaatko ravata vai pitääkö tulla taluttamaan? No ajattelin että katsotaan jos tämä uljas ratsuni herää tästä vai ei. Raippaa ei tarvinnut kuin kerran napauttaa, ja lopputunti meni ihan reippaasti.
Odotin että Herra Opettaja olisi antanut jonkinlaisia ohjeita enemmän, mutta hän istuutui penkille kentän viereen ja vain katseli. Minä ravailin ja laukkailin ja tein voltteja ja kiemurauria ja yritinpä pohkeenväistöäkin, joka ei aivan meinannut aueta ratsulleni. Herra Ope nosti välillä peukalon ylös ja nyökkäsi, mutta ei muuta.
Hiki tuli, sekä minulle että Mustalle Perhoselle tunnin liikunnan jälkeen.
Kun aika oli loppu, aidan viereen oli kerääntynyt noin kymmenkunta katselijaa. Yksi heistä oli Mustan Perhosen seuraava ratsastaja, joka tuli erikseen nostamaan mulle peukkua, että okei!
Kovasti mulle yritettiin sitten myydä puolen vuoden jäsenyyttä tallille, mutta sanoin Janelle että kerro heille ensiksikin että olen täällä vain puolitoista kuukautta ja lähden sitten kotiin. Ja kerro toiseksi, että tarvitsen englanninkielisen opettajan, joka voi ohjata minua.
Mutta kivaa oli, ja Jane aikoo hankkia meille toiselle tallille uuden tutustumisen :-)
Tallilta lähdimme Janen järkkäämällä kyydillä, joka oli natiseva ja nitisevä superpieni pakettiauto, jossa oli kuskin ja pelkääjänpenkit, sekä takatilassa romuja ja vain puolikas penkki toisella seinällä. Kuskina toimiva rouva oli Janen vakikuski, jolle hän kuulemma maksaa kuukausimaksua erilaisista kuljetuksista. Rouvalla ja hänen miehellään on muitakin autoja jotka ovat paljon hienompia, ja Jane oli kovin huolissaan suostunko lähtemään nitisevän purkin kyytiin. Sanoin että kyllä se mulle käy, jos kuski ei aja liian lujaa ja holtittomasti. Jane vakuutti että juu tämä rouva on hyvä kuski. Sitten lähdetiin, ja luulin koko matkan, että auto hajoaa johonkin risteykseen tai piiputtaa kolmosvaihteelle vaihtamisen jälkeen. Auto oli niin kurjassa kunnossa, että oli suorastaan ihme että se liikkui. Noin kymmenen kertaa se sammui matkan aikana, mutta käynnistyi silti aina nätisti uudestaan. Jane sanoi monta kertaa hieman huolissaan: "This is Chinese adventure" ja minä nyökkäilin mahdollisimman hyväksyvästi.
Menimme Solana - ostoskeskukseen syömään ja Jane lähti kotia kohti. Minä löysin hyvinvarustellun supermarketin, jossa sain täydennettyä Pepsi Max- varastoani.
Vertailun vuoksi: yksi puolen litran pullo PepsiMaxia maksaa 2,40 - 3 RMB, eli noin 0,30 - 0,40 euroa. Loistan pimeässä kaiken tämän juodun aspartaamin jälkeen. Pitkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti