Xi´anissa hyppelemässä

Kuvia ensihätään, kirjoitan raporttia myöhemmin lisää

Tässä rummutelemassa Xi`anin kaupunginmuurin sisäänkäynnillä jättirumpuja.

Maailman vanhin kaupunginmuuri, jolla oli pituutta 13,7 km, korkeutta 12 metriä, ja alkuperäisen muurin rakentaminen on aloitettu vuonna 194 ennen ajanlaskun alkua.  Aikamoisen saasteinen päivä oli Xi´anissakin, taustalla häämöttää pilvenpiirtäjiä kun tarkkaan katsoo.

Vuokrasimme muurilta fillarit, joilla pääsi noin puolessatoista tunnissa kiertämään koko muurin, jonka sisällä kaupungin ydinkeskusta on. Fillarilla oli kiva ajella ja pysähdellä katsomaan kiinnostavia kohteita. Oli vaan niin saastesumuista, että eteenpäin näki noin parinsadan metrin verran. Kaikki lyhtypylväätkin oli koristeltu eri ilmansuuntien mukaisesti tietyillä eläimillä: etelässä taisi olla tiikeri, lännessä kurki, pohjoisessa kilpikonna, jonka selässä oli käärme ja idässä riikinkukko.

Muurin vieressä olevan asuintalon katolla oli hieno kattopuutarha ja pieni paviljonki.

Olimme Xi´anissa enemmän nähtävyys vaaleine hiuksinemme kuin Pekingissä, jossa taitaa olla paljon enemmän ulkomaailaisia. Muurilla oli paljon teini-ikäisiä nuoria marssimassa jonnekin, ja he kaivoivat äkkiä taskuistaan kännyköitä ottaakseen meistä kuvia fillareidemme kanssa. Kulkue oli varmaan parisataametrinen, ja kun me pysähdyimme ottamaan kuvia kulkueesta, teinit sanoivat yhteen ääneen: Hello! Welcome to China!
Me olimme tietysti kovin otettuja tästä huomiosta, ja kiittelimme takaisin. Kaikkia nauratti.

Hyppy maanpinnasta 12,2 metrin korkeuteen! Lotta oli sanonut tämän kuvan nähdessään että näyttää siltä kuin Liisa olisi menossa ostoksille :-D

Tässä roskis muurilla, jonka koristeena kilpikonna selässään käärme. Tähänkin liittyy varmaan joku hieno tarina, mutta meille se ei valitettavasti avautunut.

Xi´anin rautatieasema, jota jäimme katselemaan pitkäksi aikaa muurilta. Väentungosta, vilinää, ihmisiä laukkujen kanssa, krääsän kaupittelijoita, lakaisijoita ja matkalle lähtijöitä.

Muurin fillaroinnin jälkeen lähdimme kaupungille kohti keskustaa, jossa Lonelyplanetin ja muiden oppaiden mukaan oli hienot Kellotorni ja Rumputorni. Pääsimme ihan lippuluukulle asti, jossa kävi ilmi että molemmat tornit on laitettu remonttiin ja avataan huhtikuussa uudestaan. Pöh! Emme sitten nähneet torneja sisältä tai lähempää, mutta tässä ulkokuva.

Kävimme juomassa kahvit ja kaakaot ja sitten lähdimme käveleskelemään kohti Muslimikortteleita ja suurta moskeijaa. Muslimikorttelit olivat pieniä kujia, jossa myytiin valmista katuruokaa, ruoka-aineksia, matkamuistoja ja krääsää. Yllä kuvassa on maksaa, munuaista, sydäntä ja vatsalaukkua.

Xi´an on ollut Kiinan kulttuurisen ja kaupan pääkaupunki Zhou dynastian ajoista alkaen , noin tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Kaupungissa ja sen ympäristössä on siis uskomatonta historiaa jo siltä ajalta, kun eurooppaan vasta harkittiin muuttamista. Xi´anista tuli vauras ja iso keskus sen vuoksi, että alueella osattiin tehdä silkkiä jo noina aikoina. Silkkitie alkaa täältä, josta neljää eri reittiä se kulkee Afganistanin, Kazakhstanin, Iranin, Irakin, Syyrian kautta aina Roomaan ja Venetsiaan sekä Ankaraan saakka. Laaja, n 60 000 asukkaan muslimiyhteisö on syntynyt Xi´aniin tätä kautta.

Tältä rouvalta ostimme täytetyt sämpylät, joiden väliin laitettiin liemessä/öljyssä kiehutettuja vihanneksia, kalaa, kanaa, lihaa jne. Täytteet sai itse valita pöydän runsaista valikoimista, ja kun ne oli kiehutettu, annos pyöriteltiin aikamoisen tujakassa chili-msg kastikkeessa. Jonna osasi pyytää kiinaksi, että ihan vähän vaan chilikastiketta, mutta oli se silti aika hottia!

Tämän rouvan kärryillä oli ihan ruuhkaa! Minä valkkasin oman sämpyläni täytteiksi kolmea eri sientä, kiinankaalta, parsakaalia ja munakoisoa. Msg (natriumglutamaatti)  maistui läpi, joka on ihme että sitä pitää joka paikkaan laittaa, varsinkin katuruoassa. Sinnikkäästi söin kyllä sämpyläni loppuun. Hinta oli muistaakseni 6 RMB, eli vajaan euron.

Muslimikortteleiden uumenista löytyi kauppa, jossa oli katto aivan täynnä erilaisia lamppuja. Lasista, paperista, tupsuista, dimangeista, kristalleista, silkistä ja muista aineksista tehdyt lamppukuvut olivat kyllä hienoja, mutta eivät ehkä sovi skandinaaviseen sisustukseen kovin luontevasti.

Tukkakoristeita dimangeilla.

Ihan "varmasti aivan aidosta" silkistä tehtyjä tyynynpäälisiä ja pussukoita.

Koruvalikoimissakin löytyy erilaista dingelidongelia. Kiinalaisnaiset käyttävät vaatteissaan ja asusteissaan:
- glitteriä
- dimangeja
- legopardikuviota tai muita eläinkuoseja
- karvaa
- pitsiä
- glitteriä
- ja vähän lisää glitteriä ja dimangeja

Kun muslimikorttelit oli kierrelty, niin tarkastelimme hieman hotellista saamaamme turistikarttaa, ja päätimme tehdä elämästä seikkailun ja hypätä bussiin. Noh, ei siitä kovin jännittävää seikkailua tullut, koska osasimme jäädä aivan oikealla pysäkillä pois bussista, emmekä edes eksyneet. Suunnistimme iltahämärissä kohti Great White Goose Pagodaa, joka on buddhalainen temppeli, jossa säilytettiin 600- luvulla mm Intiasta tuotuja Buddhan patsaita. Pagoda oli jo suljettu, joten tyydyimme ihastelemaan sitä ulkopuolelta.

Pagodan puistossa oli myös vartijaeläimiä , joiden kanssa hammasrivistö oli yhteneväinen!

Kaupunginmuuri ja eteläportti iltavalaistuksessa.


Kävimme syömässä illallista, ja ravintolassa pieni tyttö, n 6-8 v, kävi kurkkimassa looshimme reunassa usean kerran ja tuijottamassa meitä. Jossain vaiheessa sanoin tytölle Hello. Silmät ympyräisinä tyttö lähti ujostellen pois, mutta vain palatakseen jonkun ajan päästä isänsä kanssa. Isä ja tytär tulivat pöytämme viereen seisomaan ja isä sanoi jotain kiinaksi. Jonna osasi sanoa että anteeksi, emme puhu kiinaa. Isä takelteli englanniksi: She.... seis.... juu .... aa .... veri... beutiful.  No me tietysti kiittelimme ja sanoin vielä että pikkutyttö on oikein kaunis myös. Isä röyhisti rintaa, ja sitten he lähtivät omaan pöytäänsä.

Varasimme 5-tähden hotellimme respasta retken sunnuntaille katsomaan niitä kaikkein kuuluisimpia, eli Terrakottasotilaita. Retken hintaan kuului käynti silkkitehtaalla sekä retki myymälään jossa valmistetaan terrakottasotilaita eri kokoisina sekä käynti Terrakottasotilasmuseossa ihan paikan päällä. 
Aamulla kävi ilmi, että retkellä oli mukana vain minä ja Jonna. Noh, eikun auton kyytiin ja matkaan.
Silkkitehdas olikin sitten lopulta myymälä, jossa meille yritettiin pakkomyydä melkein väkisin silkkipeittoa ja lakanoita ja tyynyjä ja muita silkkituotteita.
Oppaamme selitti että pitää olla vielä vähän aikaa täällä kun auto ei ole vielä tullut takaisin pihalle. Aha, no me voidaan mennä ulos odottamaan. Myyjätär tuli jopa perässämme ulos asti selittämään että johtaja sanoi että hän voi antaa alennusta jos nyt oikeasti ostamme. Valitettavasti ei tullut kauppoja, hinnat olivat aika korkeat, mutta uskon että laatu oli hyvä. Kun ei ole tottunut länsimaalaisena näin läpinäkyvään tehdaskierrokseen, jonka tarkoituksena on ainoastaan saada turisteilta rahat pois, niin alkoi vähän kyllästyttämään...

No sitten seuraava kohde, eli tehdas jossa käytetään "oikeasti aivan samaa savea kuin alkuperäisissäkin terrakottasotilaissa, aitoa terrakottasavea" ja tehdään samalla vanhalla tekniikalla terrakottasotilaita ja hevosia. Itse tehdasta ja tekoprosessia esiteltiin 2 minuuttia, jonka jälkeen siirryttiin myymälään. "Ostakaa tästä hieno sotilas - se suojelee teitä pahalta onnelta ja varkailta ja on kaunis esine kodissanne! Ostakaa! Ostakaa nyt!"
No ei sitten ostettu. No ostakaa sitten pöytä! Tai vaatekaappi! Osta nyt edes jadepatsas! Tai osta avaimenperä!
Oppaamme oli sen näköinen että kamala miten huonoja asiakkaita on, kun ne ei osta mitään???? Alkoi kyllästyttää vielä enemmän. Jokos lähdettäisiin sinne aitoon paikkaan?

Vajaan tunnin verran ajettiin maakuntaan, josta ne terrakottasotilaat oli löytyneet v 1974, kun maanviljelijä etsi kaivon paikkaa maaseudulla. Ensimmäiseksi löytyi pää, ja sen jälkeen muita osia.
Kun pääsimme paikanpäälle, niin tokihan portilla oli myymälä, jossa oli myymässä kirjoja "juuri se maanviljelijä, joka kaivoi kaivoa ja OIKEASTI löysi ensimmäisen savisen sotilaanpään." Valokuvienkin ottaminen olisi maksanut erikseen. Ja kirja olisi pitänyt ostaa, aivan uusi painos! Jep jep.
No sitten saatiin liput käteen ja meidän oppaamme oli  todella kyllästyneen oloinen, käveli kiireesti paikasta toiseen ja pajatti huonosti lausutulla englannilla ulkoaopetellun litanian jotain kohteesta ja olisi juossut kiireesti seuraavaan paikkaan, mutta me jäimme töllistelemään ja ottamaan kuvia. Samalla kuuntelimme sattumalta viereemme osuneita muita oppaita, jotka kertoivat englanniksi sotilaista ja historiasta ja yksityiskohdista. Jos yritimme kysyä meidän oppaaltamme jotain, hän aloitti ulkoaopetellun litanian uudestaan alusta, eikä oikein ymmärtänyt mitä häneltä kysyimme. Huoh. Onneksi paikalla oli myös joitakin englanninkielisiä opastauluja.

Terrakottasotilaat on tehty noin vuonna 200 eaa, ja ne ovat osa Kiinan ensimmäisen keisarin Qin Shi Huangin mausoleumia ja hautaa. Keisari oli menettänyt sodissa niin paljon sotilaita, että ihmisuhreja ei voitu enää käyttää, joten sotilaat tehtiin luonnollisen kokoisiksi ja näköisiksi vartioimaan hautaa. Sotilaat aseteltiin erilaisiin rivistöihin ja muodostelmiin haudan lähistöille jaettuihin kolmeen hautaan. Sotilaiden lisäksi on paikallistettu 130 kärryt, 520 vetohevosta ja 130 taisteluhevosta. Keisarilliset vaunut ja hevoset oli valettu pronssista.
Jokaisella sotilaalla oli kädessään jonkinlainen taisteluase: keihäs, vasara, jousi, miekka, taistelukirves tai suojakilpi. Aseet olivat pronssisia, ja ne oli teroitettu erityisellä kromioksiditekniikalla, joka keksitiiin euroopassa vasta 1900-luvulla. 2200 vuotta myöhemmin, kun haudat avattiin, aseet olivat yhä teräviä ja ruosteettomia.
Savi sotilaita varten on tuotu ylhäältä lähivuorilta, ja sotilaat on tehty osissa: pää on irrallinen, kädet, jalat ja torso on tehty erikseen ja koottu kasaan yksitellen. Pää ja torso ovat ontot.
Päissä on käytetty kahdeksaa erilaista mallia, ja yksilölliset kasvonpiirteet on luotu lisäämällä savea mallipäiden päälle.
Sotilaat ja niiden osat on poltettu luoliin rakennetuissa polttouuneissa. Tämäkin tekniikka on ainutlaatuista ajalta 200 vuotta ennen ajanlaskun alkua!

Halli eli hauta nro 1, joka on kaikkein suurin kaivauksiltaan. Täällä kaikki sotilaat katsovat samaan suuntaan. Kaikilla paikallisstetuilla 8099 sotilaalla tai upseerilla on erilaiset kasvonpiirteet ja hiukset. Sotilailla oli nuttura joko oikealla tai vasemmalla pään päällä, ja upseereilla oli päähineet tai kypärät. Hauta nro 1 sisältää lähes 6000 sotilasta ja/tai hevosta, ja se on kaikkein suurin.

Haudan nro 1 sotilaat katsovat kaikki samaan suuntaan, paitse ne jotka ovat kaikken reunimmaisena, he katsovat ulospäin.

Sotilaiden ja hevoskärryjen päälle oli rakennettu puinen kattokäytävä, jonka päälle oli laitettu vahalla kyllästettyä kangasta sekä savea jotta katto olisi vedenkestävä. Haudanryöstäjät kuitenkin tulivat ja rikkoivat sotilaat ja sytyttivät katokset tuleen ja palon seurauksena katto romahti sotilaiden päälle ja murskasi ne. Kaikki sotilaat, heovset ja kärryt jotka ovat esillä, on koottu palasista.

Suurin osa haudoista on vielä avaamatta, koska arkeologit haluavat odottaa että tekniikka kehittyy mm värien säilyttämisen suhteen. Kaikki sotilaat ja hevoset ovat alunperin olleet maalattuja, mutta hautojen avaamisen jälkeen värit haalistuvat. Joissakin patsaissa näkyy vielä jälkiä punaisesta väristä, joka on keisarillinen väri. 
Palasia hevosista ja sotilaista on paikannettu kaikuluotaimen, röntgenin ja ultraäänen avulla, eikä kaikkia hautoja ole tarkoituskaan avata lähitulevaisuudessa.

Polvistuva upseeri, jolla on ollut kädessään sekä jousi että nuolet. Jopa polvistuvan upseerin kengänpohja on kuvioitu. Uskomattomia yksityiskohtia!

Upseeri, jonka hevonen oli satuloitu, ja jota upseeri talutti ohjista.

Vuoret, josta savi sotilaita varten oli haettu.

Retken jälkeen kävelimme vielä kaupungilla ja menimme katsomaan Small Wild Goose Pagodaa, joka on selvitytynyt kolmesta isosta maanjäristyksestä. Viimeisin iso maanjäristys lähes halkaisi Pagodan kahtia, ja valtio korjautti sen 1980- luvulla.
Istuskelimme Pagodan puistossa ja sitten lähdimme kohti hotellia ja lentokenttää ja takaisin Pekingiin.